Länsimaiden rintasyöpäkuolleisuus puolittui

Lääkärilehti raportoi myöhemmin julkaistavia pitkäaikaisseurontojen tuloksia Yhdysvalloissa pidetystä San Antonion rintasyöpäkokouksesta.

Rintasyövän hoidon kannalta tärkeät pitkäaikaisseurantojen tulokset päivitettiin San Antonion rintasyöpäkokouksessa joulukuussa. Tulokset perustuvat kymmenientuhansien potilaiden aineistoihin.

Kliinisiä rintasyöpätutkimuksia tekevät tutkimusryhmät ovat vuodesta 1985 lähtien yhdistäneet tutkimusaineistonsa. Epidemiologinen tutkimus tuottaa kokonaiskäsityksen hoitojen tehosta pitkäaikaisseurannassa, joka on erityisesti rintasyövässä tarpeellista sairauden luonteen vuoksi. Alla kuvatut prosenttiluvut ovat vertailtujen hoitojen absoluuttisia eroja.

Kainaloon levinneen rintasyövän sädehoito hyödyttää

Rinnanpoiston jälkeinen sädehoito hyödyttää niitä potilaita, joilla sairaus on levinnyt kainaloon. 15 vuoden seurannassa paikallinen sädehoito lisää näiden potilaiden pysyviä paranemisia, absoluuttisen eron ollessa 15 vuoden kohdalla 5–7 %. Uusin analyysi vahvisti myös aikaisempaa löydöstä: viiden vuoden kuluttua paikallisia uusiutumia on tässä potilasryhmässä 16–22 % vähemmän kuin niillä, jotka eivät ole saaneet sädehoitoa. Eniten sädehoidosta hyötyvät potilaat, joiden tauti on levinnyt yli neljään kainaloimusolmukkeeseen, ja joilla on suurin vaara paikallisesta uusimasta.

Lääkehoidot vähentävät uusimia lähes puolella

Tamoksifeeni on pitkään ollut hormonireseptoripositiivisen rintasyövän merkittävin endokriininen lääkehoito, ja viiden vuoden hoitona se on puolittanut hormonireseptoripositiivisten kasvainten uusimisvaaran. Uusin analyysi vahvisti tamoksifeenin vankan aseman, sillä 15 vuoden kuluttua diagnoosista uusimia oli 13 % vähemmän tamoksifeenihoidon saaneiden ryhmässä kuin kontrolliryhmässä.

Syklofosfamidi-metotreksaatti-5-fluorourasiili (CMF) on perinteinen solunsalpaajahoito, johon on sittemmin verrattu uusia hoitoyhdistelmiä. 10 vuoden seurannassa CMF:n on todettu parantavan eloonjäämistä 4,3 % verrattuna ilman hoitoa -tilanteeseen. Antrasykliiniyhdistelmä paransi eloonjäämistä edelleen 4,3 %:lla kymmenen vuoden seurannassa CMF:ään verrattuna. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan antrasykliini hyödyttää kuitenkin vain potilasryhmää, joilla on HER-2-onkogeenin ja topo-IIa-geenin monistuma. Näitä potilaita on vain 8 % kaikista rintasyöpäpotilaista.

Taksaanilla on saatu antrasykliiniin verrattuna suurin piirtein saman verran lisää tehoa kuin antrasykliiniyhdistelmällä saattiin verrattuna CMF:ään. Taksaaneista uusin tieto viittaa siihen, että ne hyödyttävät vain potilaita, joilla on HER-2-onkogeenin monistumaa kantava hormoniriippumaton rintasyöpä. CMF näyttäisi siis edelleen olevan tehonsa puolesta hyvä sytostattiyhdistelmä monille rintasyöpäpotilaille.

Summaamalla solunsalpaajahoidon kehitysaskeleet sen voidaan laskea vähentävän uusimia lähes puolella verrattuna ilman hoitoa -tilanteeseen. Suhteellisesti eniten solunsalpaajahoidot auttavat nuorempaa potilasryhmää ja yli 70-vuotiaiden hoidossa hyöty on osoittamatta. Hoidon räätälöinti molekyylibiologisten ominaisuuksien perusteella parantaa mahdollisuuksia suunnata yksittäiset lääkkeet niistä hyötyville.

Kantasolusiirroilla tuettuihin korkea-annossolunsalpaajahoitoihin on asetettu paljon toiveita. Ne siirtävätkin jonkin verran uusimista, mutta eivät ole juurikaan vaikuttaneet kokonaiselinaikaan. Uudemmista liitännäislääkehoidoista, kuten aromataasi-inhibiittoreista, taksaaneista, trastutsumabista ja uusista korkea-annoshoidoista sekä sädehoitomenetelmistä odotetaan pitkäaikaistuloksia vuonna 2010.

Päivitetyt tulokset julkaistaan 5.1.2008 ilmestyvässä Lancet-lehdessä.

Päivi Hietanen