Vain joka kolmas valmistuva osaa polvipunktion
Moni valmistuva lääkäri on vailla riittäviä toimenpidetaitoja, osoittaa tuore tutkimus. Ylisuuret opetusryhmät suosivat rohkeaa veitseen tarttujaa. Paljon päivystäneeltä Inka Utriaiselta punktio sujuu rutiinilla.
http://www.laakarilehti.fi/pics/inkautriainen.jpg
Moni valmistuva lääkäri on vailla riittäviä toimenpidetaitoja, osoittaa tuore tutkimus. Ylisuuret opetusryhmät suosivat rohkeaa veitseen tarttujaa.
Paljon päivystäneeltä Inka Utriaiselta punktio sujuu rutiinilla.
– Meitä oli kurssilla 120 opiskelijaa, joten pienryhmätkään eivät olleet mitään pieniä. Joskus melkein nolotti, että miksi minulla on aina ensimmäisenä käsi ylhäällä, kun haettiin halukkaita toimenpiteiden opettelijoita, kertoo lääkäri Inka Utriainen. Hän aloittaa helmikuussa eurolääkärinä Munkkiniemen terveysasemalla Helsingissä.
Tosiasia on, että lääkärin työssä tarvittavat kädentaidot opitaan vain opettelemalla. Ylisuurissa opetusryhmissä on todellakin oltava rohkea, jotta pääsee kokeilemaan eri toimenpiteitä.
Lääkärilehdessä julkaistavan tutkimuksen mukaan huomattavan suuri joukko valmistuvista lääketieteen opiskelijoista on vailla riittäviä toimenpidetaitoja. Vain joka kolmas valmistuva lääkäri oli suorittanut onnistuneesti pienen luomen poiston, polvipunktion ja ihonalaisen paiseen avauksen. Tiedekuntien välillä havaittiin merkittäviä eroja toimenpiteiden osaamisessa.
Leila Niemi-Murolan ym. artikkelissa oli kysytty 304 valmistuvalta opiskelijalta, mitä toimenpiteitä he olivat tehneet itse tai seuranneet vierestä. Yli 20 prosenttia opiskelijoista suoritti suprapuubisen kystotomian, radiusmurtuman reposition ja kipsauksen, kynnen kiilaeksision sekä olkanivelen reponoinnin vasta ensi kertaa työssä ollessaan.
– Vaikka meillä Helsingissä olivat suuret ryhmät, tarjolla oli lisäksi useita vapaavalintaisia toimenpidekursseja. Tiedekunnan oppimiskeskuksen taitopajassa olivat muutoinkin hyvät simuloidut olosuhteet harjoitella. ”Torsoa” on piikitetty ahkerasti, Inka Utriainen naurahtaa.
– Ideaali opiskelijaryhmä klinikassa olisi 2–3. Käytännössä pienopetusryhmässä saattaa olla kuusikin opiskelijaa, mikä on ihan liikaa. Jokaisen opettaminen kädestä pitäen on usein mahdotonta, kertoo ohjaajan arjesta avohoidon vastuulääkäri Terttuliisa Ahokas HYKS:n Iho- ja allergiasairaalasta.
– Reippaat ja aloitteelliset opiskelijat erottuvat joukosta. Takariviin ei kannattaisi klinikkaopetuksessa jäädä, rohkaisee Ahokas. Hän korostaa myös sellaisen rohkeuden tärkeyttä, joka saa opiskelijan tai nuoren lääkärin tunnustamaan taitojensa puutteet.
– Mieluusti opettaa ihmistä, joka on innokas oppimaan, vaikkei homma heti niin lennokkaasti sujuisikaan, pohtii Terttuliisa Ahokas.
Ulla Järvi
Kuva: Timo Sipola
Lue koko artikkeli ja tutkimus perjantaina 25.1. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.
