Äidin lihavuus liittyy kehitysvammaisuuden esiintyvyyteen
Huono-osaisille syntyy edelleen enemmän kehitysvammaisia lapsia kuin hyväosaisille.
Äidin sosioekonominen huono-osaisuus ja lihavuus raskauden alussa liittyvät epäedullisina tekijöinä kehitysvammaisuuden esiintyvyyteen.Tämä käy ilmi väitöskirjasta, jossa tutkittiin kehitysvammaisuuden esiintyvyyttä vuonna 1985–1986 Pohjois-Suomessa syntyneillä lapsilla. Tuloksia verrattiin vuonna 1966 syntyneisiin.
Vuonna 1966 syntyneiden kohortissa vaikeamman kehitysvammaisuuden esiintyvyys oli noin 40 prosenttia korkeampi kuin kansainvälisissä vastaavissa tutkimuksissa keskimäärin. 1980-luvun kohortissa esiintyvyys oli laskenut kansainväliselle tasolle. Kehitysvamma johtui useimmiten geneettisistä tekijöistä, ja Downin syndroomaa esiintyi 13 prosentilla.
20 vuodessa lievien kehitysvammojen esiintyvyys lisääntyi puolella. Downin syndrooman sekä syntymän aikaan ajoittuvan vamman ja hapenpuutteen osuudet vähenivät merkittävästi, kun taas keskushermoston epämuodostumien sekä muiden kromosomihäiriöiden kuin Downin syndrooman suhteelliset osuudet kasvoivat.
Vuoden 1966 kohortissa vaikeammin kehitysvammaisten lasten perheet asuivat muita useammin syrjäseudulla ja äiti oli iäkkäämpi, naimaton tai monisynnyttäjä. Lievästi kehitysvammaiset lapset tulivat muita useammin maanviljelijäperheistä.
Sekä aiemmassa että myöhemmässä kohortissa sosioekonominen huono-osaisuus oli yhteydessä kehitysvammaisuuden kokonaisesiintyvyyteen, mutta äidin naimattomuus, ikä ja asuminen syrjäseudulla eivät enää 1980-luvulla olleet yhteydessä siihen. Äidin lihavuus raskauden alussa tuli esiin uutena kehitysvammaisuuteen liittyvänä epäedullisena sosiodemografisena tekijänä.
FK Ulla Heikuran psykologian alaan kuuluva väitöstutkimus ”Intellectual disability in the Northern Finland Birth Cohort 1986” tarkastetaan Oulun yliopistossa 1.2.
Miia Soininen
