Ajan­kohtai­sta

Korvaushoidon siirto aiheuttaa nurinaa terveyskeskuksissa

Terveyskeskuksissa punnitaan opioidiriippuvaisten korvaushoitoasetuksen vaikutuksia. Helsingin terveysasemien henkilökuntaa harmittaa, että erikoissairaanhoidosta tuli taas uusi, vaikea tehtävä. Muutos askarruttaa myös päihdepsykiatreja.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/korvaushoito.jpg

Terveyskeskuksissa punnitaan opioidiriippuvaisten korvaushoitoasetuksen vaikutuksia. Helsingin terveysasemien henkilökuntaa harmittaa, että erikoissairaanhoidosta tuli taas uusi, vaikea tehtävä. Muutos askarruttaa myös päihdepsykiatreja.

Helsingin kaupunki valmentaa kaikkien 26 terveysasemansa henkilöstön toteuttamaan korvaushoitoja, mutta alkuvaiheessa niitä antanee vain vajaa puolet asemista.

– Terveysasemien henkilökunta nurisee, kun erikoisssairaanhoidosta siirretään taas yksi, tällä kertaa erityisen vaikea tehtävä, tiivistää Helsingin kaupungin terveysasemien johtaja Outi Kupiainen.

– Osa henkilökunnasta kavahtaa uuden potilasjoukon tuomia lieveilmiöitä. Jotkut saattavat kokea lääkärinetiikkansa vastaiseksi määrätä potilailleen huumeeksi luokiteltavaa korvaushoitolääkettä.

Perjantaina voimaan tuleva asetus painottaa perusterveydenhuoltoa opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidossa. Muutoksella pyritään lisäämään hoitoja. Vaativat potilastapaukset hoidetaan erikoissairaanhoidossa ja muut perustasolla. Buprenorfiinia ja naloksonia sisältävää yhdistelmävalmistetta (Suboxone) voi toimittaa apteekista potilaan allekirjoittaman apteekkisopimuksen perusteella.

Helsingin jonotilanteeseen vihdoinkin helpotusta

Pääkaupunkiseudulla arvioidaan olevan ainakin 2 000 buprenorfiinin väärinkäyttäjää. Helsingissä korvaushoitoon jonottaa yli 60 potilasta, koko pääkaupunkiseudulla jonottajia on satakunta.

STM:n arvion mukaan koko maassa opioidiriippuvaisia on 3 700–4 900, heistä korvaushoidossa on noin tuhat. Valtaosa uusista korvaushoitoon tulevista opioidiriippuvaisista on buprenorfiinin väärinkäyttäjiä ja useat heistä ovat aloittaneet väärinkäytön samalla aineella. Viime syksynä tehdyn selvityksen mukaan korvaushoitoon joutuu jonottamaan kuukausia lähes koko maassa.

Helsingin sosiaalivirasto on toteuttanut korvaushoitoa omilla A-klinikoillaan ja ostanut sitä A-klinikkasäätiöltä. Peruspulmana on ollut, että A-klinikoiden resurssit eivät ole riittäneet kaikkien potilaiden hoitamiseen. Nyt Helsingin sosiaaliviraston päihdehuollon ylilääkäri Carola Fabritius toivookin, että jonotilannetta saadaan vihdoin vuosikausien suman jälkeen purettua.

– Pääkaupunkiseudun kaupunkien on uudelleen sovittava hoitoonpääsyn arviosta ja porrastuksesta. Asetus selkiinnyttää tilannetta, koska se osoittaa, että hoidon kynnyksiä pitäisi madaltaa, toteaa Fabritius.

Mihin kuntoutus ja asiantuntemus jäivät?

OYS:n psykiatrian poliklinikan apulaisylilääkäri, psykiatri Pekka Laine pitää uuden asetuksen keskeisenä puutteena kuntoutuksen jäämistä sivurooliin, lääkehoidon varjoon. Korvaushoitopotilaiden parissa työskentelevä psykiatri kummastelee ministeriön arviota hoitojonojen syistä. Hänen mukaansa hoidon pullonkaula ei tähänkään saakka ole ollut erikoissairaanhoidon tekemä korvaushoidon arviointi, vaan hoitopaikkojen saaminen.

– Jos aiemmin on ajateltu, että lääke mahdollistaa kuntoutuksen, on sääli että kuntoutus on yliviivattu kokonaan uudesta asetuksesta. Aine ei sinällään ketään paranna, Laine sanoo.

Raahen korvaushoitopoliklinikan ylilääkäri Juri Protsenko arvioi muutosta kokonaisuudessaan myönteiseksi. Puutteena on kuitenkin se, että jatkossa ei korosteta hoidon tarvetta arvioivan ja toteuttavan yksikön erityistason osaamista ja valvontaa.

– Opioidiriippuvaisen potilaan hoito ei ole vain lääkinnällinen tapahtuma, vaan pitkään jatkuva biopsykososiaaliseen ja psykoterapeuttiseen työskentelyyn rinnastettava hoito, jossa tarvitaan erityistason asiantuntemusta ja työnohjausta. Sellaista valmiutta ei löydy jokaisesta terveyskeskuksesta.

Lääkintöneuvos Terhi Hermanson STM:stä ei allekirjoita sitä, että uusi asetus painottuisi yksin lääkehoitoon. Lausuntokierroksen jälkeen asetustekstin hoitosuunnitelmaa käsittelevään kohtaan lisättiin kuntoutus.

Ministeriö pyytää tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa lääninhallituksilta tietoja, miten kunnat ovat lähteneet järjestämään korvaushoitoja. Toistaiseksi perusterveydenhuollon valmiudet vaihtelevat.

– Jos jollakin alueella edelleen halutaan aloittaa hoidot erikoissairaanhoidossa, näin voi tehdä, mutta se on silloin kallista ja esimerkiksi hoitotakuun velvoitteita on todennäköisesti vaikea täyttää, Hermanson toteaa.

Apteekkijakelu mietityttää

Uuden asetuksen keskusteluttavimpia muutoksia on buprenorfiinin ja naloksonin yhdistelmävalmisteen (Suboxone) toimittaminen korvaushoitopotilaille apteekista. Päihdelääkärit näkevät tässä sekä uhkia että mahdollisuuksia.

– Meillä on kansallinen ilmiö, vahva usko siihen, että buprenorfiini on aine, joka hoitaa, normalisoi ja auttaa. Kun väärinkäytetty aine on sama kuin hoitoaine, ja hoitoa vaaditaan kevennettäväksi pelkän lääkejakelun suuntaan, hämärtyy väärinkäytön ja hoidon raja, Laine sanoo.

Osastonylilääkäri Ulrich Tacke Kuopion yliopistollisen sairaalan päihdepsykiatrian yksiköstä pitää yhdistelmävalmisteen apteekkitoimituksia kokeilemisen arvoisena. Hän painottaa silti, että yhdistelmävalmiste tulee luovuttaa vain erittäin hyvässä hoitotasapainossa oleville potilaille.

Korvaushoitoja nykyisin toteuttavat lääkärit eivät varauksetta jaa STM:n väittämää yhdistelmävalmisteen vähäisemmästä väärinkäyttöpotentiaalista.

Janne Ora
Kuva: Elina Warsta

Lue koko artikkeli perjantaina 1.2. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030