Ajan­kohtai­sta

Köyhyystutkija kaipaa lääkäriltä humanismia

Köyhälle 10–15 euron terveyskeskusmaksu voi olla mahdottomuus. Kenestä tahansa voi tulla köyhä, sanoo tutkija, lääkäri ja antropologi Meri Larivaara.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/merilarivaara.jpg
Köyhälle 10–15 euron terveyskeskusmaksu voi olla mahdottomuus. Kenestä tahansa voi tulla köyhä, sanoo tutkija, lääkäri ja antropologi Meri Larivaara.

Meri Larivaara on yksi viime vuoden lopulla ilmestyneen Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjan toimittajista. Kirjan aineisto kerättiin vuonna 2006 kirjoituskilpailulla, jossa osallistujia pyydettiin kertomaan, mitä köyhyys merkitsee heille jokapäiväisessä elämässä. Kilpailuun tuli 850 vastausta.

Meri Larivaraa ei ollut ennen kirjoituskilpailuakaan viattoman tietämätön vähäosaisuudesta, mutta myöntää, että viestien ja kirjeiden kertoma yllätti hänet.

– Olen ollut työssä nuorisopsykiatrialla ja nuorten päihdepalvelussa, ja toki siellä jo ihmettelin, miten joidenkin nuorten asiakkaitteni perheet tulivat toimeen. Mutta että perheillä saattaa olla käytettävissä vaikka vain 20 euroa päivää kohden, onhan se niukkaa! Raha ei tahdo riittää edes ruokaan, saati esimerkiksi hygieniaan, siivoustarvikkeisiin, vaatteisiin ja laskuihin.

Kaikkien huonoimmassa asemassa olevat ihmiset tuskin jaksoivat kynään tarttua, Meri Larivaara arvelee. Siksi kirjoitukset kertoivat enimmäkseen sitkeistä ja oma-aloitteisista kansalaisista, jotka onnistuvat juuri ja juuri pitämään päänsä pinnan yläpuolella käymällä kirpputoreilla, pienentämällä aikuisten vaatteista vaatteita lapsille, metsästämällä tarjouksia ja tekemällä omin käsin. Köyhyys on myös sentintarkkaa ja jatkuvaa ankaraa suunnittelua: varaa impulssiostoksiin tai taloudellisiin vastoinkäymisiin ei ole. Selviämissuunnitelma saattaa kaatua jääkaapin hajoamiseen tai siihen, että lapsi tarvitsee silmälasit. Puuropäivätkään – ne, jolloin vanhemmat syövät pelkkää puuroa – eivät silti pitkälle auta.

Kukaan ei halua näyttää köyhältä

Häpeän ja nöyryytyksen tunteista kirjoittajat kertoivat usein.

– Monille oli tärkeää, ettei köyhyys näkyisi päällepäin, vaan että ”käytäisiin normaalista ihmisestä”. Vaikka kuinka tiukkaa on, lapset pyritään pukemaan niin, ettei varattomuus olisi ilmeistä. Ja vaikka ystäviä oli, heitä ei tohdittu pyytää käymään, koska ei ollut mitään tarjottavaa.

– Ja ajatellaan nyt koulujen liikuntatunteja, jonne pitäisi olla suksia, luistimia, lenkkikenkiä ja muita varusteita. Kaikilla ei ole niihin varaa.

Kaupungin anonyymiydessä köyhyyttä on helpompi peitellä kuin maaseudulla, jossa ihmiset tuntevat toisensa paremmin.

Terveys rahasta kiinni

Työssäkäyvälle kansalaiselle 10–15 euron terveyskeskusmaksu ei ole ongelma, mutta vähävaraiselle se voi olla este lääkärissäkäynnille, Meri Larivaara sanoo. Hän ihmettelee, miksi terveyskeskusmaksuja korotetaan vedoten yleiseen hintatason nousuun samaan aikaan, kun sosiaalitoimen tukia ei nosteta samalla perusteella.

– Ja koko terveyskeskusmaksuhan on arvovalinta, onko sitä todella pakko korottaakin?

Varaton kohtaa terveydenhuoltojärjestelmässä tylyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Esimerkiksi se, että jollekulle lääkkeen noutaminen apteekista voi merkitä ruokakaupassa käynnin väliin jättämistä, voi jäädä palkkatyössä olijalta käsittämättä.

– Kertooko potilas lääkärille ahdingostaan, se riippuu potilas-lääkärisuhteesta. Lääkäri ei voi ratkaista potilaansa taloudellisia ongelmia, mutta ehkä tieto niistä auttaisi häntä suhtautumaan potilaaseen kokonaisvaltaisemmin. Joskus avuksi riittää se, että lääkärillä on kyky kohdata toinen ihminen ja kuunnella häntä.

– Humanismia pitäisi ehkä korostaa jotenkin jo lääketieteen opiskelijavalinnoissa. Miksei pääsykoekirjana voisi olla vaikka von Wrightin Humanismi elämänasenteena -teos?

Meri Larivaaran mielestä terveyskeskuksiin voisi palkata sosiaalityöntekijöitä, jotka jatkaisivat potilaan auttamista siitä, mihin lääketieteen kyky auttaa loppuu. Hän suuntaisi yhteiskunnan voimavaroja entistä enemmän julkisen perusterveydenhuollon kehittämiseen; ajatusta köyhien julkisesta ja rikkaiden yksityisestä terveydenhuollosta tutkija kavahtaa.

Lue koko artikkeli 15.2. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Liisa Koivula
Kuva: Jaanis Kerkis

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030