Neljä lääkäriä pisti Hippokrateen valan syyniin
Mitä jos Hippokrateen vala kirjoitettaisiin nyt? Ainakin vanhat hyveet pitäisivät pintansa, eikä priorisointi kuuluisi lääkärille. Lääkärilehti pyysi erilaisia lääkäreitä sovittamaan Hippokrateen viittaa harteilleen.
http://www.laakarilehti.fi/pics/hippokrates.jpg
Potilaan paras nousee kaiken lähtökohdaksi, kun nykylääkärit pohtivat, mitä meidän aikamme Hippokrateen pitäisi valaansa kirjata.
– Potilaan paras on aina asetettava etusijalle, ja kaikki muu juontuu siitä, tiivistää Leena Niinistö, Vantaan terveyskeskuksen Katriinan sairaalan ylilääkäri.
Potilaan parhaan pitää olla lääkärin mielessä etusijalla myös silloin, kun rahasta on pula, tai jos yhteiskunta painostaisi johonkin muuhun.
Aina potilaan parhaan arviointi ei tosin ole helppoa ja silloin on valittava eri hoitotavoista vähiten haitallinen. Tässä tarvitaan usein myös ammattitoverin apua. Neuvoa kysyttäessä tullaan kollegiaalisuuteen, toiseen tärkeään asiaan, josta nykyisinkin on hyvä valalla vannoa.
– Valassa pitää painottaa oikeaa kollegiaalisuutta: kollegiaalisuus ei saa olla virheiden peittämistä, mutta ei mollaamistakaan. Tarvitaan uskallusta arvioida objektiivisesti omaa ja muiden työtä, rehtiyttä myöntää sattunut hoitovirhe potilaalle, ja nöyryyttä pyytää kollegan neuvoja ajoissa, näkee teho-osaston ylilääkäri Kari Saarinen Seinäjoen keskussairaalasta.
Myös ortopedian ja traumatologian dosentti, helsinkiläisen yksityissairaala Klinikka 22:n vastaava johtaja Jan Lassus kirjoittaisi kollegiaalisuuden uuteen valaan.
– Kollegan moittiminen on harvoin potilaan etu, päinvastoin potilas vain ahdistuu enemmän. Sen sijaan pitäisi syyllistä etsimättä miettiä sitä, miten asia korjataan, Lassus pohtii.
Leena Niinistö näkee kollegiaalisuuden paitsi yhteistoimintana potilaan parhaaksi, myös vastuunottona ammattitovereista, virheiden ennaltaehkäisynä ja niistä oppimisena. Kyse ei saa olla huonojen suoritusten peittelemisestä.
Jan Lassus korostaisi Hippokrateen tapaan opettamaan sitoutumista.
– Kukaan ei ole valmis lääkäri, vaan ammattitaidon oppiminen on elämänikäinen prosessi, jossa tarvitaan vanhempien ja viisaampien neuvoja.
Tänä keväänä Oulun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi valmistuva Fiia Gäddnäs antaa saamalleen opetukselle suuren arvon.
– On eettistä toimintaa parhaimmillaan tehdä opetustyö mahdollisimman hyvin ja ottaa siten vastuu tulevaisuuden lääkäreiden ammattitaidosta.
Raha lääkärin ja potilaan välissä
Hippokrateen valassa ei puhuta priorisoinnista, eikä sen pitäisi Jan Lassuksen mielestä kuulua lääkäreille nykyäänkään. Hän näkee rahan tulleen entistä tärkeämmäksi sekä yksityisessä että julkisessa terveydenhuollossa, ja lääkäreiden joutuneen sen myötä uuteen rooliin. Raha ei silti saisi tulla lääkärin ja potilaan väliin, vaan lääkärin pitäisi pystyä tekemään kaikkensa ihmisen kärsimystä lieventääkseen. Tämän Lassus kirjoittaisi Hippokrateen valaan.
– Varmaankin yksityisellä puolella raha on kipeämpi asia. Minulle raha merkitsee hoitavia käsiä ja koulutusta. Tosin kyllä meilläkin nähdään sitä, että potilaat eivät käytä tarpeellisia lääkkeitä, koska ne ovat liian kalliita, Leena Niinistö pohtii.
Priorisointia Niinistö ei mainitsisi uudessa valassa: sen sijaan pitäisi saada aikaan yhteiskunnallinen sopimus priorisoinnista niin, ettei se koskaan jäisi niukkojen resurssien keskellä taiteilevan päivystävän lääkärin hartioille.
– Priorisointia on pakko harrastaa. Se ei lähde rahasta, vaan potilaan parhaasta: aina ei ole potilaan edun mukaista pitkittää kärsimystä tehottomilla hoidoilla. Kaikille ei pidä tehdä kaikkea, mutta tarpeellista ei pidä jättää tekemättä vain siksi, että se maksaa, Saarinen ajattelee.
Hän painottaa, ettei raha tai yhteiskunnallinen asema saa ratkaista sitä, kuka pääsee hoitoon.
Lue koko artikkeli perjantaina 7.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.
Anne Seppänen
Kuva: Ulrika Ylioja
