D-vitamiinin saantia pitäisi lisätä

Väitöstutkimuksessa suositellaan suunnittelemaan lisää D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita.

ETM Heli Viljakainen selvitti väitöstutkimuksissaan erisuuruisten D-vitamiinilisäysten vaikutuksia luuntiheyteen sekä seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinin (S-25-OHD), lisäkilpirauhashormonin (S-PTH) ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuuksiin. Kohderyhminä olivat 11–12-vuotiaat tytöt, 21–49-vuotiaat miehet ja 65–85-vuotiaat naiset. Tutkittavat saivat joko lumevalmistetta tai 5–20 µg D₃-vitamiinia vitamiinilisänä. Tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja.

D-vitamiinilisäyksellä oli myönteinen vaikutus murrosikäisten tyttöjen luumassan lisääntymiseen. Suurin D-vitamiinilisä (10 µg/vrk) lisäsi luumassaa reisiluussa 17,2 % enemmän ja lannerangassa 12,5 % enemmän kuin lumevalmiste. D-vitamiinin vaikutus luustoon välittyi vähentyneen luun hajotuksen kautta.

Tutkimustulosten perusteella riittävä D-vitamiinin saanti murrosikäisille tytöille on 15 µg/vrk. Iäkkäiden naisten olisi saatava päivittäin 24 µg D-vitamiinia, jotta S-25-OHD-pitoisuus pysyisi kesäajan tasolla. Miehillä vuodenaikavaihtelu estettiin 17 µg:n päivittäisellä D-vitamiinin saannilla, mutta tämän ei havaittu vaikuttavan värttinäluun luuntiheyteen kuusi kuukautta kestäneen tutkimuksen aikana. Riittäväksi katsottiin S-25-OHD-pitoisuus yli 50 nmol/l ja tavoiteltavaksi vähintään 80 nmol/l.

D-vitamiini ylläpitää normaalia luun kasvua ja uudistumista koko elämän ajan. Suomessa, kuten monissa muissakin länsimaissa, väestön D-vitamiinitilanne on riittämätön, talvisin osalla jopa puutteellinen. Jotta D-vitamiinin saannin lisääminen olisi kaikissa ikäryhmissä mahdollista, on suunniteltava nykyistä enemmän D-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita, toteaa Heli Viljakainen.

ETM Heli Viljakaisen väitöskirja tarkastetaan 23.5.2008 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.

Marianne Jansson