Ajan­kohtai­sta

Viitehintajärjestelmä lisää lääkärin vastuuta

Lääkärien täytyy keskittyä entistäkin tarkemmin siihen, sopiiko lääkitys potilaalle vai ei ja kuinka paljon lääkehoito tulee potilaalle maksamaan. Vain lääkärillä olisi enää oikeus kieltää lääkevaihto, mikäli vuoden 2009 kevääksi kaavailtu viitehintajärjestelmä toteutuu.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/viitehinta.jpg
Lääkärien täytyy keskittyä entistäkin tarkemmin siihen, sopiiko lääkitys potilaalle vai ei ja kuinka paljon lääkehoito tulee potilaalle maksamaan. Vain lääkärillä olisi enää oikeus kieltää lääkevaihto, mikäli vuoden 2009 kevääksi kaavailtu viitehintajärjestelmä toteutuu.

Esitys viitehintajärjestelmästä herättää sekä lääkärien, potilaiden että lääketeollisuuden epäluulot. Esitystä syytetään mm. lääkärien toimivallan kaventamisesta, halpahallimeiningistä, pitkäaikaissairaiden lääkityksen vaarantamisesta ja lääketutkimuksen ajamisesta nurkkaan.

Lääkärin työn kannalta olennaista viitehintajärjestelmässä on se, että potilaalla ei ole enää oikeutta kieltää lääkkeen vaihtamista edullisempaan geneeriseen vaihtoehtoon. Siksi lääkärin on otettava potilaan hoidossa huomioon entistä useammin myös lääkkeen antotapa, hinta ja muu sopivuus.

Myös potilaiden on hyvä olla valppaina – varsinkin tilanteissa, joissa lääkärit vaihtuvat usein.

– Lääkkeiden hinnat tulevat laskemaan entisestään, mutta potilaan hoidon kannalta ei mikään olennaisesti muutu. Mikäli potilaan on lääkärin mukaan välttämätöntä jatkaa viitehintajärjestelmään kuulumattoman lääkkeen lääkehoitoa, on se mahdollista, ja vielä samaan hintaan kuin aiemmin, STM:n apulaisosastopäällikkö Matti Toiviainen rauhoittaa.

Sopivan lääkkeen löytäminen vaikeutuu

Tikkurilan terveyskeskuksen apulaisylilääkäri Jari Mäkelä ennustaa, että viitehintajärjestelmä voi tehdä lääkehoidon monimutkaisemmaksi. Hänkin on huolissaan monilääkityistä: mikäli lääkkeet vaihtuvat, on vaarana, että erityisesti monilääkityksessä olevat saattavat sekoittaa lääkkeet toisiinsa.

Mäkelä arvelee, että lääkevaihto tulee lisääntymään entisestään, ja hintaputken sisällä halvin lääke saattaa olla joka kolmas kuukausi eri valmiste. Hintaputkesta tulee kuin halpahalli, jonka valikoimasta on vaikea olla selvillä.

– Meidän lääkärien on syytä muistaa, että keskeisintä on, miten lääke sopii potilaalle. Erityisesti pitkäaikaissairaiden hoito perustuu pitkälti lääkehoitoon, Mäkelä sanoo.

– AT-salpaajista vain losartaani on vaihtokelpoinen, mutta tämänkin lääkeryhmän sopivuudessa on suuria yksilöllisiä eroja – sen huomaa kyllä kliinisessä työssä. On selvää, että tässä ollaan siirtämässä lääkekustannuksia potilaille.

Viitehintajärjestelmä saattaa aiheuttaa Mäkelän mielestä myös sen, että lääketeollisuus tulee seuraamaan entistä tarkemmin lääkkeiden menekkiä ja panostamaan tuotteisiin, jotka sijoittuvat hintaputken alapäähän. Sen seurauksena osa tuotteista saatetaan poistaa markkinoilta, uusia lääkevalmisteita tulee markkinoille harvemmin ja näin ollen lääkevalikoima kapenee.

– Kun viitehintajärjestelmä on voimassa ja käytössä, voimme vasta silloin lopullisesti nähdä, miten se toimii, Mäkelä sanoo.

Kallis potilaille ja lääketeollisuudelle

Lääketeollisuus ry:n edunvalvonnan johtaja Sirpa Rinnan mielestä viitehintajärjestelmä lisää potilaiden kustannuksia ja hankaloittaa lääkevaihtoa. Hänen mielestään ydinkysymys on: miksi onnistunut lääkevaihto pitää muuttaa?

– Vallalla olevan lääkevaihdon idea oli, etteivät lääkemenot nousisi reaalisesti yli viiden prosentin. Tämä on vahvistettu valtioneuvoston budjettikehyksessä. Vuonna 2006 ne nousivat vain 2,7 prosenttia ja 2007 3,8 prosenttia. Meille ei ole perusteltu tätä asiaa, Rinta ihmettelee.

Lääketeollisuus on velvoitettu jo lääkevaihtojärjestelmän aikana tekemään kolmen kuukauden välein Kelalle hintailmoituksen. Tämä ei ole hankalaa ja se säilyy viitehintajärjestelmässä melko samanlaisena, ilmoitus vain tehdään Hilalle. Mutta toimenpiteet tilanteissa, joissa lääkevalmistaja haluaisi esimerkiksi korjata puuttuvaa ilmoitusta, vaikuttavat Rinnan mielestä monimutkaisilta.

– Jos jonkin pakkauksen ilmoitus puuttuu, se putoaa viitehintajärjestelmästä ja korvattavuus poistuu, mikäli ei hyväksy kaikkein halvimman mukaan määriteltyä viitehintaa. Tämä on liian kova sanktio, Sirpa Rinta toteaa.

– Ongelmia syntyy myös silloin, jos viitehinnan muodostava halvin valmiste loppuu tai sitä ei ole ollenkaan saatavilla. Tämä lisää potilaan kustannuksia.

– Jos viitehintamalli toteutetaan nykyisen lääkevaihdon päälle, lääketeollisuus ei erityisesti vastusta sitä, mutta pitää sitä tarpeettomana ja potilaille kalliina. Ongelmia aiheuttaakin esitys laajentaa lääkevaihtoa ja viitehintaa myös patenttisuojattuihin valmisteisiin, Rinta tiivistää.

Lääkärin muistettavaa

Korvattavien reseptivalmisteiden vaihdot halvempiin rinnakkaisvalmisteisiin on tehty apteekissa usein ilman kieltoa, ja näistä vaihdoista on lääkärien kieltämiä ollut tähän saakka vain 0,2 prosenttia ja potilaiden noin 10 prosenttia.

– Viitehintajärjestelmä muuttaa tilanteen päinvastaiseksi ja lääkärit tulevat kieltämään lääkevaihdon aiempaa useammin. Lääkärin on nyt keskusteltava enemmän potilaan kanssa lääkkeen sopivuudesta ja syistä, miksi hän kieltää tai ei kiellä lääkevaihtoa.

– Pitkäaikaishoidoissa on saatettu etsiä kauan sopivaa valmistetta. Kun sellainen on löydetty, pitäisi siinä myös pysyä, sillä varsinkin pitkäaikaissairaille siirtyminen uuteen lääkevalmisteeseen on vaikeaa. Esimerkiksi syöpä- tai psykoosilääkitystä ei lennossa vaihdeta uuteen. Sen sijaan esimerkiksi insuliini-, astma- ja epilepsialääkitystä ei voi lainkaan apteekissa vaihtaa, vaan potilaan on saatava lääkäriltä uusi resepti rinnakkaisvalmisteesta, Rinta sanoo.

Rinnakkaisvalmisteissa on ollut spottikauppaa, jossa pian vanhenevat tuote-erät myydään todella halvalla. Vaarana on, että ne loppuvat kesken.

– Spottikaupan lääkkeet loppuvat toistuvasti kesken. Jos potilaalle määrätään jatkuvasti halvinta lääkettä, hän saattaa joutua vaihtamaan lääkettä toiseen geneeriseen valmisteeseen, Rinta sanoo.

Rinta muistuttaa, että jatkuva lääkityksen vaihtaminen ei ole siinäkään mielessä aina perusteltua, että uuden rinnakkaislääkkeen imeytyminen voi poiketa edellisestä rinnakkaislääkevalmisteesta pahimmassa tapauksessa peräti 40 prosenttia.

Edullisia lääkkeitä

Lääketeollisuuden kysymykseen viitehintajärjestelmän tarpeellisuudesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriön Matti Toiviainen näin:

– Viitehintajärjestelmällä saamme hintakilpailuun lisää lääkeryhmiä ja siitä hyötyy sekä yhteiskunta että potilaat. Suomessahan potilaiden omavastuuosuus on tälläkin hetkellä Euroopan korkeimpia.

Julkisessa keskustelusta saa käsityksen, että kaikki käytössä olleet lääkkeet tulee vaihtaa halvempaan rinnakkaistuotteeseen. Mutta mikäli viitehintajärjestelmä toteutuu, pitkäaikaisessa lääkityksessä tai monilääkityksessä olevien potilaiden ei tarvitse vaihtaa halvempaan, mikäli käytössä ollut lääke on osoittautunut hyväksi.

– Lääkärin merkintä riittää, eikä pitkäaikaissairaiden tarvitse vaihtaa halvempaan, Toiviainen vahvistaa.

Ministeriössä ei viitehintajärjestelmän odoteta tuovan suuria muutoksia, sillä Suomessa on jo ollut lääkevaihto käytössä.

– Eli käytännössä viitehintajärjestelmä tarjoaa potilaalle mahdollisuuden entistä halvempiin lääkkeisiin, mutta ei poista mahdollisuutta käyttää entistä, kalliimpaa lääkettä, mikäli se on hänen hoitonsa kannalta välttämätöntä. Viitehintajärjestelmällä vain varmistetaan maksimitukkuhinta kullekin lääkkeelle, Toiviainen sanoo.

Ministeriöstä vakuutetaan, että Hilalle tehtävä ilmoitus on aivan samanlainen kuin nykyisessä lääkevaihdossakin tehtävä. Jos uusi geneerinen valmiste tulee markkinoille, pääsee se heti mukaan hintaputkeen.

– Lääketeollisuuden pelko siitä, ettei kaikkein halvinta tuotetta olisi enää saatavilla, ovat harvinaisia tilanteita. Onhan nykyinen lääkevaihtokin toiminut näiltä osin hyvin, Toivianen sanoo.

Missä mennään?

Sosiaali- ja terveysministeriön esitys geneerisestä viitehintajärjestelmästä on ollut toukokuun ajan laajalla lausuntokierroksella. Ministerityöryhmä käy parhaillaan läpi kommentteja ja muutosehdotuksia ennen esityksen etenemistä hallituksen käsittelyyn.

Viitehintajärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden 2009 keväällä.

Korvausjärjestelmän piiriin tällä hetkellä kuuluvasta noin 5 000 myyntiluvallisesta pakkauksesta viitehintajärjestelmä koskisi noin 2 900 pakkausta.

Lue lisää perjantaina 30.5.2008 ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Teija Riikola

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030