Liikkumisresepti lisää terveyskeskuspotilaiden liikuntaa
Liikkumisresepti-hanke ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan lääkäreitä uuden toimintatavan käyttöön.
Liikkumisreseptillä, askelmittarilla ja liikuntapäiväkirjalla saavutetaan hyviä tuloksia, ja niiden käyttö terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa on perusteltua, todetaan Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassa.
THM Minna Aittasalo havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että lääkärin laatima liikkumisresepti lisäsi terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa.
Myös askelmittarin käyttö ja liikuntapäiväkirjan pitäminen sekä niistä fysioterapeutilta saatua postipalaute lisäsivät terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa, tosin vain lyhytaikaisesti.
Äitiysneuvolan antama neuvonta puri
Tehostettu liikuntaneuvonta äitiysneuvolassa auttoi naisia pitämään yllä reipastehoista liikuntaa raskauden loppuun saakka. Lastenneuvolassa sama neuvonta ei tuottanut tulosta.
Henkilökohtainen liikuntaneuvonta työterveyshuollossa ilman kuntotestausta tai kuntotestauksen kanssa ei lisännyt työntekijöiden liikunta-aktiivisuutta. Vertailukohtana olivat työntekijät, jotka eivät osallistuneet neuvontaan, mutta käyttivät askelmittaria ja liikuntapäiväkirjaa liikuntatietojen keruuseen.
Aittasalo tutki erilaisten liikunnan edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta ja vaikuttavuutta avoterveydenhuollon aidoissa asiakaskontakteissa. Kolmeen osatutkimukseen osallistui yhteensä 35 terveydenhuollon yksikköä, 99 terveydenhuollon ammattilaista ja 644 asiakasta. Vertailukohteena olivat asiakkaat, joille liikunnan edistämistapoja ei opastettu.
Liikkumisreseptin käyttöönotto ontui
Väitöskirjan mukaan valtakunnallisen Liikkumisresepti-hanke (2001–2004) ei onnistunut lisäämään liikkumisreseptin käyttöä eikä lääkärien antamaa liikuntaneuvontaa.
– Uuden työtavan käyttöönotto vaatii kuitenkin aikaa ja paikallista yhteistyötä, Aittasalo huomauttaa.
THM Minna Aittasalon terveyskasvatuksen alan väitöskirja tarkastetaan 6.6.2008 Jyväskylän yliopistossa.
