Raskausdiabeteksen seulontaa on laajennettava
Uuden hoitosuosituksen mukaan raskausdiabetesta on seulottava valtaosalta raskaana olevista.
Äidin raskaudenaikainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö on riski syntyvälle vauvalle, sillä se lisää sikiön suuripainoisuuden riskiä. Raskausdiabetesta tulisi seuloa nykyistä useammin eli lähes jokaiselta raskaana olevalta, todetaan Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistys ry:n ja Diabetesliiton lääkärineuvoston työryhmän laatimassa Käypä hoito -suosituksessa.Kahden tunnin glukoosirasituskoe raskausdiabeteksen diagnosoimiseksi suositetaan tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Koe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten vaikeasti liikapainoisilla tai äideillä, joilla jo aiemmin on ollut raskausdiabetes tai voimakas diabeteksen sukurasitus, koe tehdään jo alkuraskaudessa raskausviikoilla 12–16. Koetta ei tarvitse tehdä normaalipainoiselle alle 25-vuotias ensisynnyttäjälle, jonka lähisukulaisilla ei ole tyypin 2 diabetesta.
Suomessa raskausdiabetes todettiin vuonna 2006 noin 8 prosentilla synnyttäjistä, joten kyseessä on myös merkittävä äitiysterveydenhuoltoa kuormittava tekijä.
Insuliinia tarvittaessa ja loppuraskauden tehostettu seuranta
Terveellinen ravinto, sopiva energiamäärä ja liikunta ennen raskautta ehkäisevät raskausdiabeteksen kehittymistä.
Kun raskausdiabetes on todettu, äidille annetaan ohjausta tehostettuun ruokavaliohoitoon, jolla voidaan vähentää raskausdiabeetikon liiallista painon nousua, laskea verensokeriarvoja ja ehkäistä tai lykätä insuliinihoidon tarvetta. Jos painoindeksi on alkuraskaudessa yli 30 kg/m2, tavoitteena on painon pysyminen ennallaan raskauden kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Liikunnalla saattaa olla edullisia vaikutuksia sokeriaineenvaihduntaan.
Raskausdiabetekseen sairastunut äiti aloittaa verensokerin omaseurannan, jonka perusteella arvioidaan insuliinihoidon tarve. Jos plasman glukoosipitoisuus on omaseurannassa toistuvasti 5,5 mmol/l tai enemmän ennen aamiaista tai 7,8 mmol/l tai enemmän tunti aterian jälkeen tehostetusta ruokavalioneuvonnasta huolimatta, aloitetaan insuliinihoito äitiyspoliklinikalla ja hoitoa jatketaan synnytykseen saakka.
Loppuraskauden aikana raskausdiabeetikot tarvitsevat tehostettua seurantaa. Raskauden voidaan antaa jatkua laskettuun aikaan, mikäli glukoositasapaino on hyvä eikä raskauteen liity muita ongelmia. Synnytys käynnistetään harkinnan mukaan vain silloin, jos sikiö näyttää olevan kasvamassa selvästi isokokoiseksi. Keisarileikkausta suositellaan synnytystavaksi, mikäli sikiön painoarvio ylittää 4 500 g.
Riskejä seurattava myöhemminkin
Raskausdiabetes lisää lapsen olkapunoshermovaurion ja hypoglykemian riskiä. Hypoglykemia voidaan ehkäistä aktiivisella ja tiheällä rintaruokinnalla sekä tarvittaessa antamalla lisämaitoa. Koska vastasyntyneen seurannan tarve on lisääntynyt, on synnytykset suositeltavaa hoitaa sairaaloissa, joissa on mahdollisuus vastasyntyneen osastoseurantaan.
Äidin raskausdiabetes saattaa lisätä lapsen myöhemmän liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan häiriön ja metabolisen oireyhtymän riskiä. Tämä tulee ottaa huomioon lastenneuvolaseurannassa. Äidin riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on olennaisesti suurentunut. Insuliinihoitoisen raskausdiabeetikon sokerirasituskoe suositellaan uusittavaksi jo 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä, muille raskausdiabeetikoille sokerirasituskoe tehdään vuoden kuluessa synnytyksestä. Koska raskausdiabetes uusiutuu herkästi seuraavassa raskaudessa, tulee riskitekijöihin, erityisesti liikapainoon ja vähäiseen liikuntaan, puuttua jo ennen seuraavaa raskautta.
