Varhaiskehityksestä juontuu terveysriskejä
Varhainen kasvu vaikuttaa metabolisen oireyhtymän kehittymiseen.
Paitsi perimä ja elämäntavat, myös varhainen kasvu voi vaikuttaa merkittävästi metabolisen oireyhtymän kehittymiseen, osoittaa Helsingin yliopistossa 18.10. tarkastettava väitöstutkimus.LL Hilkka Ylihärsilän väitöstutkimuksessa selvitettiin syntymäkoon ja lapsuuskasvun yhteyksiä aikuisiän metabolisen oireyhtymän osatekijöihin. Tutkimusaineistona oli Helsingin syntymäkohorttitutkimuksen kliiniseen osioon osallistuneita 56–75-vuotiaita henkilöitä.
Aikaisemmat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että syntymäpainolla ja lapsuusiän kasvulla on yhteys aikuisiän metaboliseen oireyhtymään; alhainen syntymäpaino näyttää altistavan metaboliselle oireyhtymälle ja aikuisiän diabetekselle. Ylihärsilän tavoitteena oli tarkastella yksityiskohtaisemmin tähän yhteyteen liittyviä osatekijöitä.
Väitöstutkimuksessa havaittiin käänteinen yhteys syntymäpainon ja systolisen verenpainetason välillä 65–75-vuotiaiden ryhmässä vain verenpainetautiin sairastuneilta: kiloa korkeampi syntymäpaino vastasi 6,4 mmHg matalampaa verenpainetta.
– Näyttää siltä, että varhaiskasvuun liittyvät verenpaineen säätelyn poikkeavat piirteet saattavat kehittyä noidankehäksi, joka johtaa myöhemmällä aikuisiällä verenpainetautiin, Ylihärsilä tulkitsee.
Insuliiniherkkyyden merkitykseen varhaiskasvuun liittyvän verenpainetaudin kehittymisessä viittaa se, että verenpainetautia sairastavilla tämä yhteys näytti esiintyvän vain tietyn PPARy2-geenimuodon kantajilla, kun taas suurempaan insuliiniherkkyyteen liitetyn geenimuodon kantajilla yhteyttä ei todettu.
Odotetusti diabetesta tai heikentynyttä sokerinsietoa esiintyi enemmän niillä tutkimushenkilöillä, jotka liikkuivat harvemmin kuin kolme kertaa viikossa. Selvimmin tämä ilmiö näkyi korkeintaan kolmekiloisina syntyneillä. Ylihärsilä arvioi, että liikunta saattaa suojata sokerinsietokyvyn heikkenemiseltä erityisesti pienipainoisina syntyneitä, joilla aiempien tutkimusten mukaan on suurentunut riski sairastua diabetekseen.
Varhaisen kasvun ja kehon koostumuksen välisten yhteyksien tutkiminen osoitti, että yhtä kiloa suurempi syntymäpaino vastasi 56–70-vuotiailla miehillä 4,1 kg ja naisilla 2,9 kg suurempaa rasvatonta painoa. Aikuispituudella korjattu rasvattoman painon indeksi oli sitä suurempi mitä korkeampi oli syntymämitoista laskettu painoindeksi (BMI), tai jos BMI kasvoi minkä tahansa tutkitun neljän ikävaiheen (0–1, 1–2, 2–7, 7–11 v) aikana nopeammin kuin mitä aikaisempi kasvu ennusti. Toisen ikävuoden jälkeen nopea kasvu johti kuitenkin myös suurempaan rasvamassaan.
– Nämä havainnot kuvaavat, kuinka geenien ja ympäristön vuorovaikutus sekä varhainen kasvu ja aikuisiän elämäntavat muuntelevat niitä aikuisiän terveysriskejä, jotka juontuvat varhaiskehityksestä, Hilkka Ylihärsilä toteaa.
LL Hilkka Ylihärsilän väitöskirja tarkastetaan 18.10.2008 Helsingin yliopistossa.
