Kolmasosalla Jokelan oppilaista on ollut psyykkisiä oireita koulusurmien jälkeen
KTL:n kyselytutkimuksessa nuoret kertoivat tärkeimmäksi tueksi läheiset.
Suurin osa Jokelan koulukeskuksen oppilaista koki vakavan trauman marraskuun 2007 ampumavälikohtauksessa. Kansanterveyslaitoksen kaksivuotisen seurantatutkimuksen ensimmäinen kysely osoittaa, että kaksi kolmasosaa Jokelan koulukeskuksen oppilaista voi hyvin ja kolmasosalla on ollut psyykkisiä oireita. Samaan aikaan pirkkalalaisessa verrokkikoulussa oireita on ollut noin kuudesosalla.Seurantatutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin kyselytutkimuksena Jokelan koulukeskuksessa maaliskuussa 2008, noin neljä kuukautta tapahtuman jälkeen. Tutkimuksessa seurataan koulukeskuksen oppilaiden selviytymistä, tukea ja hoitoa kahden vuoden ajan.
Vanhempien läsnäolo ja vertaistuki tärkeitä
Nuorten mukaan perhe ja ystävät ovat olleet heille tärkeimpänä ensivaiheen tukena. Läheisten kanssa keskustelu, vertaistuki ja läsnäolo koettiin parhaaksi avuksi heti tapahtuman jälkeen. Myös kriisityöntekijöiden välitöntä apua pidettiin hyödyllisenä ja se tavoitti vakavimman trauman kokeneet nuoret hyvin. Lisäksi suurin osa kyselyyn vastanneista koki saaneensa tukea opettajilta ja lähes puolet nuorista piti koulun oppilashuollon, nuorisotoimen tai seurakunnan tukea hyödyllisenä. Perheen tuen lisäksi myös muiden aikuisten aktiivisesti tarjoama tuki näyttäisi olevan nuoren selviytymiselle tärkeää.
Kyselyn mukaan psyykkiset oireet olivat Jokelan koulukeskuksen tyttöoppilailla maaliskuussa 2008 yleisempiä kuin pojilla. Mitä vakavammin tytöt tulivat uhatuksi ampumavälikohtauksessa tai mitä suurempia menetyksiä he kokivat, sitä todennäköisemmin heillä esiintyi psyykkistä oireilua. Pojilla puolestaan vastaavaa yhteyttä ei tässä kyselyssä havaittu.
Lähes puolella kyselyyn vastanneista tytöistä ja noin neljänneksellä pojista todettiin kohonnut riski sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön. Määrät olivat huomattavasti korkeampia kuin verrokkikoulussa. Riski oli sitä suurempi, mitä suurempaa uhkaa tai menetyksiä nuori koki kouluampumisessa.
Vakavimman trauman kokeneet kuormittuivat mediasta
Toimittajat kyselivät tapahtumista yli puolelta oppilaista, joista yli puolet myös vastasi toimittajien kysymyksiin. Toimittajien haastattelemista oppilaista suurella osalla todettiin kohonnut traumaperäisen stressihäiriön riski. Kymmenesosa oppilaista ilmoitti kysymyksiin vastaamisen helpottaneen oloaan. Kolmannes nuorista ilmoitti toimittajille vastaamisen päinvastoin huonontaneen oloaan.
Lähes kaikki tutkimuskyselyyn vastanneista sekä Jokelan koulukeskuksen että verrokkikoulun oppilaista seurasivat tapahtuman jälkeistä uutisointia. Uutisia seurattiin enimmäkseen internetistä sekä lehtien ja television välityksellä.
Kolmannes jokelalaisnuorista ja peräti puolet niistä, joilla oli suurentunut traumaperäisen stressihäiriön riski, ilmoitti uutisten seuraamisen huonontaneen oloaan. Verrokkikoulussa näin tunsi vain joka kymmenes nuori. Helpottavana uutisoinnin seuraamisen koki kymmenesosa nuorista sekä Jokelassa että verrokkikoulussa.
Toimittajien kysymyksiin vastaaminen ja uutisoinnin seuraaminen näyttivät huonontavan erityisesti niiden nuorten oloa, jotka olivat traumatisoituneet vakavasti ja oireilivat psyykkisesti.
