Ajankohtaista 23.10.2008 00.00

Syntymän värikäs ihme

Suomessa jo nelisen prosenttia lapsista syntyy perheisiin, joissa molemmat vanhemmat ovat ulkomaalaisia. Suurissa synnytyssairaaloissa monikulttuurisuus on arkea, joka ei enää juuri kummastusta herätä.

Vieraisiin kulttuureihin on totuteltu suomalaisessa äitiyshuollossa viimeistään 1990-luvun alusta, kun ensimmäiset somalialaiset saapuivat Suomeen. Vuonna 2006 jo 3,9 prosenttia lapsista syntyi perheisiin, joissa molemmat vanhemmat ovat taustaltaan ulkomaalaisia.

Varsinkin pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa monikulttuurisuuteen on totuttu ja monet aluksi kummastuttaneet kulttuuripiirteet ovat tulleet osaksi arkea.

– Välillä mietin, että onko se loppujen lopuksi niin kovin erilaista. Ääritapauksia tulee, mutta niitä tulee suomalaisessakin kulttuurissa, pohtii kätilö Sanna Palmu Jorvin sairaalasta.

Alkuun ihmetystä herättivät ympärileikatut naiset, synnytyssaliin tulevat sukulaiset ja se, miten hoitaa synnytys, kun yhteistä kieltä ei ole. Myös pelko keisarileikkausta ja synnytyksen käynnistämistä kohtaan ovat aiheuttaneet kulttuurien yhteentörmäyksiä.

Terveysasioista puhuttaessa ammattitulkki takaa sekä asiakkaan että työntekijän oikeusturvan. Varatuille ajoille tulkki yleensä saadaan, mutta päivystyskäynnit ja itse synnytys ovat kokonaan toinen asia.

Usein aviomies osaa suomea vaimoaan paremmin, mutta perheenjäsen tulkkina saa hoitohenkilökunnan joskus epäilemään, kerrotaanko äidille kaikkea. Välillä on pärjättävä kokonaan ilman tulkkia.

– Muutamilla yhteisillä sanoilla pystyy hoitamaan normaalin synnytyksen ihan hyvin. Vaikka ei ole yhteistä kieltä, me kerromme ja näytämme asiat, Sanna Palmu kertoo.

Moneen otteeseen kehitysmaissa työskennellyt osastonlääkäri Helena Laasonen Jorvin sairaalasta pohtii, että vaikka yhteinen kieli olisikin, on joskus vaikea tietää mitä erilaisesta kulttuurista tullut potilas ajattelee.

– Läsnäolo on kaikkein tärkeintä. Puhu vaikka suomeksi, hymyile, kohtaa asiakas, neuvoo kätilö ja seksuaaliterapeutti Kaija-Leena Suutarinen. Suutarinen työskentelee lapsivuodeosastolla Jorvissa.

Mitä tehdä, jos keisarileikkaus kielletään?

Joskus synnyttäjä puolisoineen vastustaa keisarileikkausta viimeiseen asti. Pelkoa selittää se, että kotimaassa on kuultu paljon surullisia tarinoita epäonnisista leikkauksista.

– Tilanteet ovat olleet kulttuurien kohtaamisia, joissa on pitänyt oikein hölmistyä, että hetkinen, minä haluaisin pelastaa tämän lapsen, mutta kuitenkin minulle sanotaan että ei, kertoo gynekologi Anna Sariola Lohjan sairaalasta. Hän työskenteli aiemmin pitkään Kätilöopiston sairaalassa.

Sariola on selvinnyt tilanteista selittämällä rauhallisesti mistä on kysymys ja antamalla hetken miettimisaikaa.

Tiettävästi Suomessa ei ole vielä menetetty lasta leikkauksesta kieltäytymisen takia. Pelko sektiota kohtaan on myös väistymässä kauemmin maassa olleiden keskuudessa.

Toivomukseen päästä naislääkärille pyritään vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja sitäkin tapahtuu, että pariskunta kääntyy ovelta, kun päivystävä lääkäri on mies. Kriittisimmillään tilanne on ollut, kun pariskunta kieltäytyi kiireellisestä sektiosta, koska nukutuslääkäri oli mies.

Potilaan kulttuuria on tuettava sairaalassakin

Lääkärillä on hyvä olla tietoa eri kulttuurien terveys- ja sairauskäsityksistä, Anna Sariola ajattelee.

Jos lääkäri diagnosoi muslimiäidillä raskausdiabeteksen ja antaa ohjeita ruokavalioon, mutta ei tiedä, että käynnissä on ramadan, seuraa ongelmia. Vaikka raskaana olevan ei tarvitsisi ramadanin aikaan paastota, monet hartaat uskovaiset paastoavat silti. Ongelma ratkeaa, kun lääkäri muistaa painottaa, että kyseessä on sairauden hoito. Silloin äiti voi hyvällä omallatunnolla syödä päiväsaikaankin.

Monissa kulttuureissa yhteisöllisyys on toista kuin mihin suomalaiset ovat tottuneet.

– Mukaan synnytyssaliin haluava joukko saattaa olla aika iso, mutta olemme varmaan jo sopeutuneetkin siihen, Sanna Palmu miettii.

– Somaleille vauvan syntymä on naisten juhla, asia täytyy nähdä olennaisena osana heidän kulttuuriaan, pohtii Kaija-Leena Suutarinen.

Miksi vauva kuitenkin joutuu tehohoitoon?

Maahanmuuttajat saavat samaa hoitoa kuin muutkin, mutta silti vastasyntyneiden teho-osastolla ovat yliedustettuina ne vauvat, joiden vanhempien kanssa puhutaan tulkin välityksellä. Selvää syytä tälle on vaikea osoittaa.

– Näyttäisi kuitenkin siltä, että kauemmin Suomessa olleiden raskaudet sujuvat paremmin kuin vastatulleiden, sanoo lastenlääkäri, osaston ylilääkäri Martin Renlund HYKS:n Naistenklinikalta.

Epävarmoista olosuhteista lähteneille maahanmuuttajille lapset ovat usein hyvin tärkeitä.

– Tästä näkökulmasta suurimmat vaikeudet on jo voitettu. Meillä on yhteinen päämäärä: terve ja hyväkuntoinen lapsi, painottaa Anna Sariola.

Lue lisää perjantaina 24.10.2008 ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Anne Seppänen

Kuva: Arto Tulima