Asutushistoria selittää suomalais-ugrilaisten kansojen perimää
Laktoosi-toleranssin aiheuttava geenimuutos osoittautui yleisemmäksi pysyvää maataloutta harjoittaneissa väestöissä.
Suomalais-ugrilaisilla väestöillä on asutushistoriallisesti mielenkiintoinen yhdistelmä itäisessä ja läntisessä Euraasiassa tyypillisesti esiintyviä geneettisiä linjoja, osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Asutushistoria selittää suurelta osin myös sen, miksi tietyt laktoosi- ja vierasainemetaboliaan vaikuttavat perimän muuntelumuodot ovat yleisempiä joissain suomalais-ugrilaisissa väestöissä.FM Ville Pimenoff arvioi suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien väestöjen geneettistä monimuotoisuutta käyttäen sekä vain isältä tai äidiltä periytyviä perimän muotoja (mitokondriaalinen ja Y-kromosomaalinen DNA) että tiettyihin lääketieteellisesti merkityksellisiin geeneihin (LCT-, CYP2C- ja CYP2D-geenialueet) liittyviä DNA:n muutoksia, ja vertasi tätä muuntelua muihin pohjoisen Euraasian väestöihin.
Tutkimus osoitti, että alkujaan pienistä ihmisryhmistä koostuneilla suomalais-ugrilaisilla väestöillä esiintyy tietyillä DNA-merkeillä tarkasteltuna selvästi vähemmän geneettistä monimuotoisuutta kuin muilla Euraasian väestöillä. Lisäksi suomalais-ugrilaisilla väestöillä on ainutlaatuinen yhdistelmä sekä itäisessä että läntisessä Euraasiassa tyypillisesti esiintyviä mitokondriaali- ja Y-kromosomaali-DNA:n muutoksia.
Paikallisesta geneettisestä sopeutumisesta kielii esimerkiksi se, että laktoosi-toleranssin aiheuttava geenimuutos osoittautui yleisemmäksi niissä suomalais-ugrilaisissa väestöissä, joiden elinkeino on perustunut pysyvään maatalouteen. Tämä viittaa Pimenoffin mukaan maitopohjaisen ravinnon lisääntyneen käytön aiheuttamaan paikalliseen geneettiseen sopeutumiseen.
Saamelaisväestön geneettinen monimuotoisuus osoittautui myös selvästi kuin muiden eurooppalaisten väestöjen, kun tutkittiin lääkeainemetaboliaan vaikuttavien CYP2C- ja CYP2D-geenialueiden variaatiota.
– Näillä tuloksilla on yleisen väestöhistoriallisen mielenkiinnon ohella merkitystä niin geneettisissä testauksissa kuin lääketieteellisesti merkittävien periytyvien geenimuutosten tutkimuksessa, Pimenoff toteaa.
FM Ville Pimenoffin väitöskirja tarkastetaan 31.10.2008 Helsingin yliopistossa.
