Diabeteksen hoito kallistuu, mutta tulosten vertailu puuttuu

Uudet lääkkeet ja potilasmäärän kasvu nostavat diabeteksen hoitokustannuksia.

Yhdysvalloissa diabeteksen lääkekustannukset lähes kaksinkertaistuivat vuodesta 2001 vuoteen 2007. Kasvua selittävät diabetesdiagnoosien määrän lisääntyminen ja toisaalta uusien, kalliimpien lääkkeiden käyttöönotto. Sitä, ovatko hoitotulokset parantuneet uusien lääkkeiden myötä, ei kuitenkaan ole helppoa arvioida, sillä lääkeryhmien kustannusvaikuttavuuden vertailu puuttuu.

Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Stanfordin yliopiston tutkijat tarkastelivat tietokannoista tyypin 2 diabeetikoiden reseptilääkkeitä ja lääkärissäkäyntejä 1994–2007. Käyntimäärä kasvoi 25 miljoonasta 36 miljoonaan vuodessa, reseptilääkkeiden keskiarvo 1,14 lääkkeestä 1,63 lääkkeeseen potilasta kohti.

Vuonna 2007 amerikkalaisille tyypin 2 diabeetikoille määrättiin vähemmän insuliinia (28 % vs. 38 % käynneistä) ja sulfonyyliureoita (34 % vs. 67 %) kuin vuonna 1994. Biguanidit (54 % käynneistä) ja glitatsonit (28 %) olivat johtavat lääkeryhmät.

Uudet lääkkeet, kuten glitatsonit, uudet insuliinit, sitagliptiini ja eksenatidi, selittivät suuren osan lääkekustannusten kasvusta. Vuonna 2001 keskimääräinen kustannus lääkemääräystä kohti oli 56 dollaria, vuonna 2007 jo 76 dollaria. Lääkehoidon kokonaiskustannukset kasvoivat samana ajanjaksona 6,7 miljardista dollarista 12,5 miljardiin dollariin.

Hoidon monimuotoistumisen lisäksi kokonaiskustannuksia kasvattaa tyypin 2 diabeetikoiden määrän jatkuva kasvu. Tutkijat peräävät tarkempia mittareita hoitotulosten arvioimiseen ja lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden vertailua.

– Lähes kaksinkertaistuneet hoitokustannukset voivat osittain merkitä parempaa hoitoa, mutta se pitäisi pystyä arvioimaan. Voi olla, että uusia kalliita lääkkeitä voisi määrätä valikoidummin niistä todella hyötyville, sanoo tutkimusta johtanut Randall Stafford.

Marianne Jansson