Onko nainen erilainen lääkäri?

Joka toinen suomalaislääkäri on nainen. Vertailevat tutkimukset tietävät kertoa naisten ja miesten eroista lääkäreinä sekä potilaina, mutta lääkärit itse eivät juurikaan erittele omaan sukupuoleensa liittyviä seikkoja. Mikä lääkärin työssä muuttuu, kun lääkärikunta naisistuu?

http://www.laakarilehti.fi/pics/naiskirurgi.jpg

Suomalaisen lääkärikunnan naisistuminen alkoi kolmekymmentä vuotta sitten. Kun vuonna 1980 vain 33 prosenttia lääkäreistä oli naisia, oli naisia vuonna 2000 jo 48 prosenttia. Nykyisin naisten osuus on noin 52 prosenttia, ja lääketieteen opiskelijoista naisia on kaksi kolmesta.

Tämän syksyn uutinen oli, kuinka ”pojat vihdoin rynnistivät lääkikseen”. Pitäisikö alan naisistumisesta olla siis erityisen huolissaan? Ovatko naiset jotenkin erilaisia lääkäreitä?

Koulutus neutraloi

Lääkärin työtä sukupuolinäkökulmasta tutkinut sosiologian professori Elianne Riska sanoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutusputken päästä valmistuvan melko sukupuolineutraaleita lääkäreitä. Riska työskentelee Svenska social- och kommunalhögskolanissa.

– Haastattelututkimuksissa lääkärit itse eivät juuri erittele tai tunnista omaan sukupuoleensa liittyviä tekijöitä, Riska sanoo.

Silti vertailevat tutkimukset tietävät kertoa naisten ja miesten eroista lääkäreinä sekä potilaina.

– Lääkärikunnan naisistuminen muuttaa – ja on jo muuttanut – työelämää, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kaisa Kauppinen.

– Naisten myötä lääkärin ammatista saattaa rapista tiettyä mystiikkaa ja gloriaa, mikä on sekä hyvä että huono ilmiö. On upeaa, että ammatteihin liittyy ihanteita ja kutsumusta ja hiven mystiikkaakin – kunhan niitä ei käytetä väärin, Kaisa Kauppinen korostaa.

Sukupuolimurros vai sukupolvimurros?

Naiset ovat erilaisia työntekijöitä kuin miehet ammatista riippumatta. Miesten riskinottohalukkuus on suurempi, mikä tuottaa sekä hyviä että huonoja lopputuloksia. Naiset taas ovat valmiita tinkimään palkasta saadakseen tehdä tärkeäksi kokemaansa työtä. Mutta tämä on keskiarvotietoa.

Tutkimusten mukaan naislääkäreiden työaika on noin viidenneksen lyhyempi kuin mieslääkärien, ja naiset käyttävät myös hieman enemmän aikaa yhteen potilaaseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkäreitä tarvitaan enemmän tekemään samat työt.

– Valmistuvien lääkärien elämänarvot ovat erilaiset kuin heidän vanhemmillaan; sekä naiset että miehet eivät ole enää valmiita uhraamaan koko elämäänsä työlleen, Kaisa Kauppinen painottaa.

Vaikka lääkärin työhön hakeutuu yhä hyvin kunnianhimoisia ja työteliäitä ihmisiä, työajan lyheneminen kyllä tervehdyttää työtä. Uupumuksen ja virheiden riski pienenee.

Sekä Elianne Riska että Kaisa Kauppinen korostavat sukupolvimurroksen olevan lähes yhtä merkittävä lääkäriprofession muuttaja kuin naisistuminen. Lääkäriliitonkin tutkimusten mukaan esimerkiksi erikoisalan valinnassa kolmannes nuorista lääkäreistä – sekä miehistä että naisista – kertoo perheen ja vapaa-ajan vaikuttavan paljon päätökseensä.

– Tutkimusten mukaan monet muut kehityskulut yhteiskunnassa tulevat muuttamaan lääkärin työtä ja lääkäriyttä paljon enemmän kuin lääkärien sukupuolijakauma, huomauttaa Elianne Riska.

Luonne sukupuolta tärkeämpää

– Nais- ja mieskirurgi voivat olla erilaisia, mutta johtuuko se sukupuolesta, iästä, kokemuksesta vai luonteesta? vajaa vuosi sitten äitiyslomalta palannut Henna Sammalkorpi kysyy.

– Kirurgin työssä luonne ja kokemus ovat ehkä sittenkin ratkaisevampia kuin sukupuoli. Pitää uskaltaa tarttua asioihin, mutta välttää turhia riskejä. Vaikeinta on hyväksyä väistämättömät komplikaatiot, joita kirurgiaan aina liittyy.

Sammalkorven esimies, Hyvinkään sairaalan kirurgian ylilääkäri Ulla Keränen tietää mistä puhutaan.

– Kirurgin työn raskaus on siinä, että salissa pitää tehdä valintoja ja päätöksiä, mutta samalla hyväksyä se epävarmuus, joka päätöksiin aina liittyy.

Keräsen sukupolvi raivasi tietä naisille leikkaussaleihin, mutta hämmensi kirurgin kuvaa myös salin ulkopuolella.

– Kun sanoin, että ”lähdenpä tästä laittamaan ruokaa lapsille”, moni ällistyi. Kirurgit olivat olleet sairaalan hierarkiassa arjen yläpuolella, Keränen muistelee.

Henna Sammalkorpi edustaa sukupolvea, jossa perheessä ruokaa laittaa se kumpi ehtii. Ongelma vain on yhdistää vaativat työt ja perheen arki.

– Omat harrastukset ovat ne asia, joista olen lapsen synnyttyä joutunut tinkimään. Perheen hyvä puoli on se, että kotona työstä pääsee irti, koska lapsi ottaa oman paikkansa. Olen kyllä silti kollegoiden kanssa pohtinut, voisiko tätä elämänvaihetta jotenkin helpottaa toisenlaisilla erikoistumisjärjestelyillä.

– Vaikka erikoistuminen hieman hidastuisikin, niin ehtisihän tätä silti uransa aikana vielä tehdä, huikkaa Henna Sammalkorpi ja kiiruhtaa auttamaan nuorempaa kollegaa – naista – leikkaussaliin.

Lue lisää perjantaina 7.11.2008 ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Ulla Järvi

Kuva: Mikko Mäkelä