Masennuspotilaskin tahtoo osallistua hoitoonsa

Masennus on suomalaisten kansantauti.

– Maassamme on meneillään useitakin masennuksen hoidon parantamiseen tähtääviä hankkeita. Yhteistä niille on se, ettei kehitystyössä ole tarpeeksi kiinnitetty huomiota siihen, mitä potilaat hoidoltaan toivoisivat, arvioi erikoistutkija, dosentti Sinikka Sihvo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Lääkäripäivillä puhunut Sihvo muistutti, että masennuspotilaatkin haluaisivat osallistua hoitoonsa. Eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan potilaiden itsemääräämisoikeus ei toteudu riittävästi hoitoratkaisuja tehtäessä.

Sihvon mukaan potilaiden toiveita ei ole Suomessa laajasti tutkittu, mutta hoitoa on selvitetty. Terveys 2000 väestötutkimuksen mukaan kolme neljästä potilaasta saa lääkehoitoa, kun hakee hoitoa. Puolet potilaista ilmoitti, että hoito sisälsi keskusteluapua tai psykoterapiaa. Kuitenkin potilaiden yleinen kokemus on, että lääkityksellä hoidetaan oiretta, ei itse vaivaa. Lääkityksen tarvetta ei silti kyseenalaistettu, etenkään vaikeassa masennuksessa.

– Masentuneiden osallistumishalukkuus luonnollisesti vaihtelee, eikä hoitotoiveita ole helppo ilmaista masennuksen ollessa syvimmillään, Sinikka Sihvo myönsi.

Sihvon mukaan tärkein este potilaiden valinnanvapauden lisäämisessä on psykoterapiapalveluiden huono saatavuus perusterveydenhuollossa. Ehkä tästäkin syystä johtuen suomalaispotilaat ovat yleensä olleet tyytyväisiä hoitoonsa – kun ovat sitä viimein ylipäänsä onnistuneet saamaan.

Ulla Järvi

Lue lisää uutisia ja haastatteluita valtakunnallisilta lääkäripäiviltä Lääkärilehden nettisivuilla