Tutkimuspotilas on yhä useammin lapsi

– Lapsi on yhä useammin tutkimuspotilas, eikä häntä kannata yli- eikä aliarvioida, sanoo lääkäri Kati Ahonen.

http://www.laakarilehti.fi/pics/katiahonen.jpg

– Lääketutkimukseen osallistuminen ei ole pikkujuttu. Se on merkittävä asia lapselle ja koko perheelle, toteaa dosentti Pekka Lahdenne HYKS:n Lasten ja nuorten sairaalasta.

Lääkäriltäkin tilanne vaatii paljon. Lastenreumatologi Pekka Lahdenne on ollut mukana tekemässä kahta kansainvälistä monikeskustutkimusta, joissa selvitettiin uusien reumalääkkeiden vaikutuksia ja tehoa 4–15-vuotiailla lapsilla.

– Pitkäaikaisen hoidon onnistuminen perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, hän korostaa.

– Perheelle on annettava aikaa jutella keskenään. Jos pitää kiirettä, lapsi ja vanhemmat voivat kokea, että tutkimukseen on pakko osallistua.

Uusia asiakirjamalleja tueksi

Kliinistä lastenlääketutkimusta tekevien lääkärien avuksi on nyt julkaistu sekä asiakirjamalleja että niitä täydentäviä ohjeita. Esimerkiksi suostumusasiakirjasta on tehty mallit erikseen eri ikäisille lapsille.

Tutkijalääkärit uskovat, että mallit helpottavat työmäärää ja nopeuttavat lupabyrokratiaa.

– Järkeviltä ja moneen kertaan mietityiltä vaikuttavat, sanoo LT Kati Ahonen.

– Lisäksi Finpedmed:in nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa lääkärille ja potilaalle, Ahonen huomauttaa.

Yleisin syy tutkimusten viranomaisarvioinnin viivästymiselle onkin ollut tutkimustiedotteissa, jotka ovat olleet liian pitkiä ja kieleltään monimutkaisia.

– Kansainvälisissä monikeskustutkimuksissa asiakirjat tulevat tutkimuksen mukana. Heräsi huoli, ymmärtääkö näitä amerikkalaisjuristien laatimia papereita kukaan, Pekka Lahdenne tuumaa.

Kaksi vuotta sitten voimaan tullut EU:n lastenlääkeasetus on selvästi vauhdittanut lapsilla tehtäviä lääketutkimuksia. Asetus velvoittaa lääketeollisuuden tutkimaan lääkkeet uutta myyntilupaa tai luvan laajennusta haettaessa myös lapsilla, jos niillä ehkäistään tai hoidetaan lasten tai nuorten sairauksia. Tutkimuksiin siis rekrytoidaan entistä suurempi joukko potilaita.

Ennalta opetellut repliikit eivät kelpaa

Päätöksen alaikäisen osallistumisesta lääketutkimukseen tekevät viime kädessä vanhemmat, mutta sen tulee perustua lapsen omaan oletettuun tahtoon ja myönteiseen mielipiteeseen. Jos lapsi osaa lukea ja kirjoittaa, ja ymmärtää mistä on kysymys, myös häneltä tarvitaan kirjallinen lupa.

– Kyllä lapsen suostumus on kaiken alku ja juuri. Uutta hoitoa voi ehdottaa, kun luottamus on syntynyt ja se ei rakennu hetkessä, Kati Ahonen sanoo.

– Ei tule mitään, jos lääkäri katselee vähän väliä kelloaan. Lapsen on saatava kokea, että häntä ja hänen mielipiteitään arvostetaan.

Ahonen kertoi tutkimusta tehdessään aluksi lapselle tutkimuksen rakenteesta, mm. että kaksi migreenikohtausta hoidetaan lääkkeillä, joista toinen on oikeaa lääkettä ja toinen lumetta. Hän huomasi, että tieto lumelääkkeestä ja sokkouttamisesta herätti usein kysymyksiä.

– Moni lapsi ihmettelee, eikö kukaan tiedä, missä järjestyksessä lääkkeet ovat. Vakuutan, että tieto on varmasti olemassa eräässä kirjekuoressa tuolla. Tärkeää on, ettei lapsi koe painostusta hoitokeskustelun aikana. Kaikkiin lapsen kysymyksiin vastaaminen on myös olennaista yhteistyön onnistumiselle.

Kerttuli Punkari