Väitös: Stressihiiri sairastui metaboliseen oireyhtymään

Siirtogeenisen hiiren rasvaprosentin ja maksan rasvapitoisuuden havaittiin olevan huomattavasti verrokkeja korkeampi jo nuorella iällä.

Turun yliopistossa tehdyissä Jatkotutkimuksissa huomattiin, että kohonnut kehon rasvan määrä johti heikentyneeseen sokerinsietokykyyn ja kohonneisiin veren paastoinsuliinipitoisuuksiin puolen vuoden ikään mennessä.

Kun hiiret altistuivat stressille, niiden valtimopaine kohosi selvästi verrokeista. Tämä viittaisi autonomisen hermoston säätelyn olevan heikentynyt.

Muuttuneen autonomisen hermoston aktiivisuden puolesta puhuvat myös väitöskirjassa esitetyt tulokset, joiden mukaan NPY-siirtogeenisen hiirimallin sympaattinen aktiivisuus on koholla. Lisäksi NPY-hiirten verisuonet olivat alttiimpia valtimon sisäpinnan uudiskasvulle, mikä viittaisi nopeampaan ateroskleroosin kehittymiseen.

NPY ja lihavuus

Neuropeptidi Y on jo pitkään yhdistetty syömiseen ja energiatasapainon säätelyyn. Aivojen syömistä säätelevä keskus hypotalamus on NPY:n keskeinen tuotantopaikka. Kun kehon energiataso on alhainen, hypotalamuksen NPY-neuronit aktivoituvat ja herättävät tarpeen ja halun syödä.

NPY:n annostelu koe-eläinten aivoihin lisää välittömästi eläinten syömistä, ja tiettyjen NPY-reseptorisalpaajien keskitetty annostelu estää edellä mainitun syömisrefleksin.

NPY:tä tuotetaan runsaasti myös ääreishermoston sympaattisessa hermostossa. Siellä NPY vapautuu samanaikaisesti toisen tunnetun hermovälittäjäaineen, noradrenaliinin (NA), kanssa. Psyykkinen tai fyysinen stressi saa aikaan sympaattisen hermoston aktivoitumisen, jolloin NPY:tä ja NA:a vapautuu runsaasti verenkiertoon.

Noradrenaliini ja lisämunuaisten tuottama adrenaliini lisäävät rasvan käyttämistä hyödyksi energiana ja pilkkovat rasvakudoksen varastorasvaa vapaiksi rasvahapoiksi. Näin ollen varastoidun rasvan määrä vähenee. NPY:llä tiedetään kuitenkin olevan päinvastainen vaikutus: se lisää rasvan varastointia rasvasoluihin ja estää varastojen pilkkomista. NA ja adrenaliini lisäävät myös energiaa kuluttavan ruskean rasvan lämmöntuottokykyä, jota NPY aivojen hypotalamuksen kautta estää.

Tutkimusryhmä, johon Ruohonen kuuluu, on aikaisemmissa tutkimuksissaan löytänyt yhden aminohapon poikkeaman NPY:n signaalipeptidissä. Tämän polymorfian (p.L7P) on ihmisillä osoitettu olevan yhteydessä metaboliseen oireyhtymään liittyvien haitallisten muutosten kanssa.

Ulla Järvi