Lääkärit epäilevät EU:n laajuista siirtoelinrekisteriä

EU haluaa kaataa kansalliset raja-aidat elinluovutusten tieltä. Siirrettävistä elimistä on edelleen pulaa, eikä sitä lääkärien mielestä ratkaista kuljettamalla elimiä maasta toiseen.

http://www.laakarilehti.fi/pics/elinsiirto.jpg

Joulun ­alla julkaistulla esityksellä ja kymmenen kohdan toimintasuunnitelmalla pyritään lisäksi parantamaan elinsiirtokirurgien tiedonsaantia, siirtoelinten laatua ja turvallisuutta sekä elinsiirtojärjestelmien tehokkuutta kaikkialla Euroopassa.

Suomalaiselle lääkärille tai potilaalle komission suunnitelmista ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä, tiivistää näkemyksensä Suomen transplantaatiokirurgisen yhdistyksen puheenjohtaja, dosentti Helena Isoniemi.

– Suomi toimii Pohjoismaiden Scandiatransplant -elinvälitysjärjestössä. Yhteistyö takaa meille riittävän suuren väestöpohjan kiireellisten ja harvinaistenkin siirtotapausten hoitamiseksi. Sitä paitsi suurin osa elinsiirroista on pitkälti etukäteen suunniteltuja, Isoniemi perustelee.

Askel väärään suuntaan

Direktiivin taustalla on komission huoli alati kasvavasta siirtoelinvajeesta. EU:ssa on tällä hetkellä 56 000 potilasta, jotka odottavat sopivaa elinluovuttajaa. Arvioiden mukaan joka päivä menehtyy 12 potilasta elinsiirtoa odottaessaan.

Vaikka elinsiirtolääketieteellisellä yhteistyöllä on Pohjoismaissa pitkät perinteet, puuttuu vastaava järjestelmä eräistä EU-maista täysin. Elinsiirtolääketieteen asema vaihtelee suuresti jäsenmaasta toiseen. Eroja löytyy niin asenteissa, käytännöissä kuin tuloksissakin. Isoniemen mukaan tilanne on huono etenkin uusissa EU-maissa ja eteläisessä Euroopassa.

Kuljetuksella ei kuitenkaan kasvateta elinten määrää.

– Siirtoelimistä on pula jokaisessa maassa ja kaikille siirrännäisille löytyy ottaja kotimaan rajojen sisäpuolelta. Ongelmaa ei ratkaista pakottamalla maat kansainväliseen elintenvaihtoon tai romuttamalla olemassa olevat kansalliset järjestelmät, dosentti Isoniemi alleviivaa.

Samaa mieltä on Euroopan lääkärien pysyvä komitea CPME.

– Elinsiirtojen laatu ja turvallisuus on saatava uusissa jäsenmaissa nostettua muun Euroopan tasolle, mutta direktiiviehdotus on askel väärään suuntaan, toteaa CPME:n pääsihteeri Lisette Tiddens.

Tiddens pelkää, että direktiivi tuo lääkärin arkeen ainoastaan kasan lisäbyrokratiaa.

– Paradoksaalisesti komissio ei ota ehdotuksessaan konkretian tasolla lainkaan kantaa ongelman ytimeen eli siirtoelinpulaan, Tiddens ihmettelee.

Heli Satuli

Lue lisää 6.3.2009 ilmestyvästä Lääkärilehdestä