Koululääkärin annettava aikaa maahanmuuttajalle
Ensimmäiseksi on tärkeä yrittää tutustua oppilaaseen, olla kiinnostunut hänestä ja hänen kulttuuristaan.
Maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa työskentelevillä koululääkäreillä olisi oltava tukenaan tulkki. Vaikka oppilas puhuisi englantia, kielitaito ei useinkaan riitä, kun puhutaan vaikeista asioista. Tätä mieltä on Helsingissä koulu- ja neuvolalääkärinä toimiva Anna-Maria Lietzen, jolla yli 20 vuoden kokemus maahanmuuttajataustaisista lapsista ja nuorista.
– Tärkeintä on saada yhteys oppilaaseen hänen äidinkielellään. Tulkkipalvelu on kuitenkin kallista ja harvinaista, joten lääkäreiden on keksittävä itse keinot selvittää asiat kymmeniä eri kieliä puhuvan oppilasjoukon kanssa, Lietzen kertoo.
Tapaamiseen olisi myös hyvä varata reilusti aikaa – toinen mahdottomalta tuntuva asia.
– Ensimmäiseksi on tärkeä yrittää tutustua oppilaaseen, olla kiinnostunut hänestä ja hänen kulttuuristaan. Joskus nuoret kieltävät oman taustansa tai kieltäytyvät kertomasta asioistaan viranomaispelon takia.
Terveystarkastukseen haluttomien murrosikäisten poikien kanssa voi neuvotella tehtävistä tutkimuksista. Pääasia, että suhtautuu maahanmuuttajaoppilaisiin myönteisesti ja positiivisella tavalla uteliaasti, Lietzen sanoo.
Maahanmuuttaja ei aina tarkoita pakolaista, vaan joukko on vähintään yhtä moninainen kuin kantasuomalaisten lasten. Heissä on tunnollisia pärjääjiä ja hälläväliä-tyyppejä. Joku saapuu kouluun autonkuljettajan kyyditsemänä, toinen kaipaa kavereitaan lapsiarmeijasta.
– Emme voi tietää, mitä oppilaat tai heidän vanhempansa ovat kokeneet emmekä voi toimia moraalinvartijoina tai poliiseina. Lapset kuitenkaan eivät ole itse tilannettaan ja Suomeen muuttoaan valinneet. Toisaalta lääkäri ei voi myöskään yrittää laittaa lapsen kaikkia asioita kuntoon, vaan on toimittava yhtenä aikuisista.
Lietzen kertoo muutaman kerran soittaneensa asuntovirastoon lapsen asialla, mutta saaneensa viileän vastauksen. Myöskään sosiaalitoimesta ei lääkäreihin päin olla juuri yhteydessä maahanmuuttajien asioissa.
Lietzen pitää tärkeänä, että lääkäreitä koulutetaan kohtaamaan ihmisiä eri kulttuureista. Itse hän on opiskellut pääosin omatoimisesti ja oppinut uusista tilanteista.
– Nyt osaan esimerkiksi olla kättelemättä islamilaisesta kulttuurista tulleita miehiä. Iloisia kohtaamisia tulee myös paljon. Itse saan kutsun kaikkiin Helsingin juutalaisen koulun juhliin, Lietzen naurahtaa ja jatkaa, että ”niitä on usein”.
Jaana Ahlblad
Lue lisää maahanmuuttajien kouluterveydenhuollosta Lääkärilehdestä 11/ 2009 s. 988 ja 1009–15.
