Uusi diagnostiikka - saippuakupla vai harvinainen helmi?

Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Timo Keistinen tietää hyvin, millaista tasapainottelua päätös uuden teknologian hankkimisesta on.

http://www.laakarilehti.fi/pics/timokeistinen.jpg

Vanhassa vara parempi, väittää sananlasku, vaikka terveydenhuoltoon pyrkii jatkuvasti uusia teknologioita. Kukin sairaala tai sairaanhoitopiiri päättää itsenäisesti, ottaako uuden diagnostiikka- tai hoitomenetelmän käyttöön. Päätöksenteko ei ole helppoa monen tekijän ristipaineessa.

Onko uusi, kallis syöpälääke riittävän hyvin tutkittu? Onko potilaiden ­jopa ihmelääkkeeksi korottama hoito tarpeeksi tehokasta? Entä laihdutusleikkaukset? Sairaalahallinto haluaa hoitaa leikkaus­jonosta proteesit pois, mutta yleisö vaatii vatsalaukun kutistusoperaatioita. Myös osa ammattilaisista tahtoo kulkea kehityksen etujoukoissa ja tehdä laihdutusleikkauksia. Lisäksi sekä potilaat että henkilöstö haluavat uusimmat laitteet ja tekniikat esimerkiksi kuvantamiseen, mutta ne ovat usein liian kalliita sairaalan budjettiin.

Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Timo Keistinen tietää hyvin, millaista tasapainottelua päätös uuden teknologian hankkimisesta on. Esimerkkinä hän mainitsee silmänpohjan nesteisen ikärappeuman hoidon.

– Sitä voidaan hoitaa joko halvalla tai kalliilla. Sekakäytön kautta päädyimme halvempaan tekniikkaan eli lääkitsemään vaivaa lääkkeellä, joka on teoreettisesti hyvin pitkälti samankaltainen kuin kymmeniä kertoja ­kalliimpi tuote. Edullisempi lääke on ­kehitetty syövän ja kalliimpi ikä­rappeuman hoitoon, mutta vaikutusmekanismi on molemmissa sama. ­Lääketeollisuus ei vain ole kliinisesti tutkinut halvempaa lääkettä tätä ­käyttötarkoitusta varten, Keistinen sanoo.

“Hitaus on hyvästä”

Myös vahvasti markkinoitu ja yksityissektorilla laajalti käyttöönotettu 64­rivitietokonetomografia sepelvaltimotaudin diagnostiikkaan on Vaasassa saanut kohteliaat pakit.

– Laite on toki jo olemassa sairaalassa, mutta sen käyttö toiseen tarkoitukseen vaatisi sekä ohjelmisto- että henkilökuntainvestointeja. Käytössä oleva sydämen varjoainetutkimusmenetelmä toimii hyvin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa, joten tässä vaiheessa ei ole syytä tehdä muutoksia. Seuraamme toki tilannetta.

Keistinen muistuttaa, että sairaaloissa uusien menetelmien käyttöönotto ei tapahdu sormia näpäyttämällä, vaan varsinkin isommat laitehankinnat suunnitellaan vuoden, kahden päähän. Jos menetelmästä on vain vähän tutkittua tietoa, se otetaan käyttöön tietoa keräten.

– Pahimmassa tapauksessa käyttöön­otetusta menetelmästä joudutaan luopumaan, vaikka potilaat olisivat siihen tottuneet.

Uuden teknologian adoptoimisprosessi alkaa erikoisalaa seuraavan ylilääkärin ja lääkäritiimin keskusteluista. Hallintoporras tulee mukaan, jos kyseessä on rahallisesti iso hankinta.

Tänä vuonna Vaasassa ei sijoiteta uusiin laitteisiin, vaan muun muassa keskitytään hiomaan määrällisesti kasvussa olevia laihdutusleikkauksia ja uusimaan vanhaa laitekantaa. Lääkeuutuudet sen sijaan otetaan käyttöön varsin nopeasti, jos tarvetta on.

Jaana Ahlblad

Kuva: Mika Putro

Lue lisää Lääkärilehdestä 12/2009