Nuoret lääkärit kaipaavat imagotalkoita terveyskeskuksiin

Nuorten lääkäreiden yhdistyksen järjestämässä seminaaripäivässä viime viikolla pohdittiin joukolla syitä terveyskeskustyön huonoon imagoon. Tilaisuudessa puhututtivat muun muassa opiskeluaikana mahdollisesti omaksutut piiloasenteet, tapahtuuhan lääketieteen käytännön opetus valtaosin yliopistosairaaloissa.

– Onko opetushenkilökunta oikein painottunut, jos suuri osa professoreista on valittu tutkimusnäyttöjen perusteella?, Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Risto Ihalainen kysyy.

Lisäksi ongelmana nähdään se, ettei kilpailukykyistä ansiokehitystä ja kuntien työeläkejärjestelmiä ole julkisessa keskustelussa nostettu esiin. Median katsotaan tuovan esiin vain yksittäisiä potilastapauksia. Piintyneet asenteet pönkittyvät, kun kansanedustaja nielee mukisematta televisiotoimittajan kysymyksen ”arvauskeskuksista”.

Panelistien mielestä kuntien olisi myös opeteltava rekrytoimaan, sillä jo ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat osaavat vuokrafirmojen nimet. Lisäksi kokeneempien lääkäreiden omien erikoisalojen huomioiminen vetäisi yleislääketieteen erikoislääkäreitä yksityissektorilta takaisin terveysasemille, ainakin heitä, jotka ovat lähteneet ”ovet paukkuen”.

Pitkän linjan terveyskeskuslääkärit tunnistavat ongelman. Syitä on sysissä ja sepissä, sillä asennevaurioita löytyy oman ammattikunnankin sisältä.

– Lääkärit voivat itse vaikuttaa terveyskeskustyön arvostukseen. Esimerkiksi kunnan joustamattomuus on pelkkä myytti, johtava ylilääkäri Kati Myllymäki Kouvolasta sanoo.

Myllymäen mielestä yleislääkärin työn positiivisia puolia ovat työn eheys, jatkuvuus, osaamisen kertyminen, pitkäjänteinen koulutus, vastaanoton kehittämisen mahdollisuus sekä potilaan, tiimin ja alueen tuntemus.

Koska kärkkäimmät arvostelijat eivät itse terveysasemilla asioi ja koska mediassa ”good news is no news”, yleislääkäreiden on pidettävä puoliaan ja oltava ylpeitä monialaosaamista vaativasta työstään, panelistit summaavat. Kansalaiset ovat mittausten mukaan tyytyväisiä terveyskeskuksiinsa. Suomalaiset arvostavat terveyspalvelujärjestelmäänsä enemmän kuin muiden EU-maiden väestö.

”Panostus eurolääkäriin kannattaa” Helsingissä Malmin terveysasemalla työskentelevä LL Liisa Karttunen kertoo viihtyvänsä työssään monipuolisen työnkuvan ja hyvän työilmapiirin ansiosta. Alun perin kolmen kuukauden pituiseksi tarkoitettu jakso on venähtänyt pian kahteen vuoteen. Karttunen jatkaa europalveluja syksyllä sairaalassa, mutta mitä luultavimmin palaa terveyskeskustyöhön sen jälkeen.

Hän muistuttaa, että eurovaihe on koulutusvaihe, joka ei ratkaise lääkäripulaa.

– Europalveluaan suorittavan on omaksuttava valtavasti tietoa ja jokainen tilanne on aluksi uusi. Kaikkeen ei voi varautua perehdytyksessä, vaan alkuun joutuu kysymään paljon.

Karttusen mielestä eurolääkärin on aluksi saatava kevennetty työjärjestys. Monelle europesti on myös ensimmäinen pitkä työsuhde.

– Jokainen tekee yhdeksän kuukauden europalvelun, mutta kaikista ei tule yleislääkäreitä. Eurolääkäreiden kanssa työskentelevien vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä myönteinen kokemus saa heidät arvostamaan perusterveydenhuoltoa jatkossa, mihin ikinä töihin päätyvätkään.

Jaana Ahlblad