HIV-testejä tulisi tarjota aktiivisemmin
Euroopassa HIV-tartunnoista joka kolmas todetaan myöhäisessä vaiheessa, Suomessakin joka neljäs.
HIV-testeihin tullaan huolestuttavan usein vasta AIDS-vaiheen kynnyksellä. Eurooppalaisessa asiantuntijakokouksessa todettiin tällä viikolla, että Euroopassa keskimäärin 30 % HIV-tartunnoista todetaan vasta vaiheessa, jossa CD4-solumäärä on alle 200/mm3 tai potilaalla on jo AIDS.– Suomessakin joka neljäs potilas on diagnosoitaessa tässä vaiheessa, kertoo erikoislääkäri Pia Kivelä HYKS:n infektiosairauksien klinikasta.
Myöhään diagnosoitujen potilaiden ennuste on merkittävästi huonompi kuin varhain hoidon aloittaneiden.
HIV-testaus oli tehtävä terveydenhuollossa helpoksi, ja kynnystä testin ottamiseen pitäisi Pia Kivelän mielestä saada madalletuksi.
– Lääkärien tulisi myös aktiivisesti tarjota HIV-testejä potilailleen, sanoo Kivelä.
Lääkehoidon aloittamiskriteerit puntarissa
Antiretroviraalinen lääkehoito ja nykyisin sovellettavat yhdistelmähoidot ovat tulleet käyttöön nopealla aikataululla, eikä edes aloittamisen kriteereistä ole toistaiseksi tieteellistä näyttöä.
– Kysymys lääkityksen aloittamisen ajankohdasta on tärkeä, sillä lääkkeisiin liittyy usein metabolisia haittavaikutuksia eikä pitkäaikaisvaikutuksista ole vielä tietoa, sanoo dosentti Matti Ristola HYKS:n infektiosairauksien klinikasta.
Aiheesta on käynnistymässä on kansainvälinen satunnaistettu tutkimus START, jonka päärahoittaja on Yhdysvaltain National Institute of Health. Siitä odotetaan Ristolan mukaan samanlaista virstanpylvästä kuin aiempi SMART-tutkimus, joka osoitti HIV-potilaiden lääkityksen tauottamisen vaaralliseksi. Myös suomalaiset ovat mukana tutkimuksessa.
Oireettomalle potilaille antiretroviraalinen lääkehoito suositellaan nykyään aloitettavaksi, kun CD4-solumäärä on alle 350/mm3. Vastikään New England Journal of Medicinessa (online) julkaistussa pohjoisamerikkalaisessa kohorttitutkimuksessa kuitenkin oireettoman HIV-potilaan lääkehoidon varhaisempi aloittaminen paransi merkitsevästi potilaiden ennustetta. Ensimmäisessä analyysissä 8 362 potilaasta, joiden CD4-solumäärä oli 350–500/mm3, joka neljäs aloitti lääkehoidon heti ja loput vasta, kun solumäärä putosi alle 350/mm3. Myöhemmin hoidon aloittaneiden kuolemanriski oli 69 % suurempi (95 %:n LV 26–126 %). Toisessa, 9 155 potilaan analyysissä CD4-solumäärä oli yli 500/mm3 ja joka neljäs aloitti lääkehoidon heti. Kuolemanriski oli 94 % suurempi potilailla, joiden hoito aloitettiin vasta, kun CD4-luku putosi alle raja-arvon (95 %:n LV 37–179 %).
Dosentti Matti Ristola toteaa kuitenkin analyysissä olevan monenlaisia virhelähteitä, mm. potilaiden valikoitumisessa. Lisäksi hoidot ovat muuttuneet tarkastelujaksolla 1996–2005 ja sen alkupäässä hoidot olivat potilaalle hankalia. Vastaavanlainen eurooppalainen analyysi tuottikin Ristolan mukaan toisensuuntaisen tuloksen.
– Nykyaikaisesta hoidosta ei ole yhtään riittävän laajaa tutkimusta siitä, milloin hoito pitäisi aloittaa. Vasta satunnaistetuista tutkimuksista saadaan kunnon tietoa, sanoo Ristola.
Marianne Jansson
