Vanhat muuttavat yhteiskunnan

– Tulevaisuudessa jokaisen lääkärin on ymmärrettävä vanhuutta aivan eri tavalla kuin nykyään, sanoo gerontologian professori Marja Jylhä.

http://www.laakarilehti.fi/pics/marjajylha.jpg

Tulevaisuudessa jokaisen lääkärin on ymmärrettävä vanhuutta aivan eri tavalla kuin nykyään. Suomessa on käynnissä Euroopan nopein demografinen muutos, jossa vanhuus pitenee nopeammin kuin koskaan. 70-vuotiaana edessä oleva elinaika kasvaa parilla kuukaudella vuodessa ja myös vastasyntyneen eliniän ennuste kasvaa vuodella joka kuluva neljäs vuosi. Näin nopeaa vanhuuden pidentymistä ei ole koskaan ennen tapahtunut.

– Normaalin vanhenemisen ja sairauksien vanhuudessa ilmenevien erityispiirteiden pitäisi olla lääkäreiden ja kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksessa vakavammalla sijalla, näkee gerontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopistosta.

Vanhojen ihmisten määrän lisääntyessä terveydenhuollon ammattilaisten on opittava ymmärtämään sairauden ja vanhenemisen suhdetta ja vuorovaikutusta. Iäkäs ihminen on usein monisairas ja käyttää monia lääkkeitä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Useiden sairauksien oireet myös ilmenevät vanhoilla eri tavalla kuin keski-ikäisillä.

– Monisairastavuus on ongelma, josta ei ole maailmanlaajuisestikaan kylliksi tietoa. Ohjeistusta ei ole olemassa, eikä monisairastavuutta osata kunnolla mitata. Yleensä se jätetään syrjään ja hoidetaan tarjoutuvaa sairautta sen enempää asiaa pohtimatta, ­sanoo geriatrian professori Reijo Tilvis Helsingin yliopistosta.

– Kaikki aikuispotilaiden kanssa toimivat lääkärit erikoisalasta riippumatta tarvitsevat täydennyskoulutusta monisairaiden vanhusten hoitamisesta, Tilvis näkee.

Sairaus venyy kuin haitari

Kun ihmiset elävät vanhemmiksi, lisääntyvät sekä terveenä eletyt että sängyn pohjalla vietetyt elinvuodet.

Ihmiset ovat terveitä ja toiminta­kykyisiä vanhemmiksi kuin ennen ja monien sairauksien ilmaantuminen näyttää siirtyneen myöhemmäksi. Hyvin iäkkäiden toimintakyky ei kuitenkaan ole parantunut, on huomattu Tampereen yliopiston -tutkimushankkeessa, jota Marja Jylhä vetää yhdessä gerontologian professori Antti Hervosen kanssa.

Sydän- ja verisuonisairaudet ilmaantuvat aiempaa myöhemmin, mutta dementoivien sairauksien kohdalla tätä ilmiötä ei Hervosen mukaan ole havaittavissa. Kun vanhoja ihmisiä on aiempaa enemmän, myös dementiaa sairastavia on enemmän, samoin erilaisia kroonisia sairauksia, aistivammoja, syöpiä ja kulumissairauksia. Sepelvaltimotaudista on tullut vanhojen naisten sairaus, kun se ennen vei keski-ikäisiä miehiä.

Tekniikan kehittymisen ansiosta vaativia toimenpiteitä voidaan tehdä entistä vanhemmille potilaille. Myös lääkehoitojen kehittyminen auttaa ihmisiä elämään kauemmin sairautensa kanssa: tapahtuu haitari-ilmiö, jossa kaikki sairauden vaiheet pitenevät.

– Paljon myönteistä on tapahtunut, mutta mikään ei muuta sitä, että hauraus-raihnaisuus -oireyhtymä johtaa ennen pitkää siihen, että iäkäs ihminen makaa sängyn pohjalla ruokittavana, hoidettavana ja allensa laskevana. Vuodepaikat ovat miehitettyinä, sillä kotiin hoitamisellakin on rajansa, Antti Hervonen sanoo.

– Pitkäaikaisen sairaanhoidon ja hoivakotien tarve lisääntyy ja vanhusväestön hoitoon pitää satsata merkittävästi enemmän. Kuntatasolla vanhusten hoidon vaatimat kustannukset tulevat moninkertaistumaan, näkee Tampereen kaupunginvaltuustossa istuva Hervonen.

Väestön vanhenemiseen ei ole varauduttu

– Väestön vanhenemiseen ei ole tarpeeksi tomerasti varauduttu missään. Puhutaan säästämisestä ja työvoiman riittävyydestä, mutta sitä, miten yhteiskunnan ja lääketieteen pitäisi varautua väestön vanhenemiseen, ei ole harkittu, Marja Jylhä sanoo.

Hän patistaa miettimään sitä, millaisia toimipaikkoja ja hoitokäytäntöjä vanhat ihmiset tarvitsevat, miten heidän kuntoutuksensa ja jatkohoitonsa pitäisi järjestää ja miten terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen yhteistyö toimisi parhaiten.

Geriatreja tarvitaan lisää, mutta Jylhä näkee, että vanhojen ihmisten hoitamisen kivijalka on kunnollinen ­perusterveydenhuolto.

– Millaista elämä on vanhana ja miten vanhat voivat riippuu yhteiskunnan päätöksistä. Tulevaisuudessa vanhoja on paljon enemmän. Se ei ole pelkkä lääketieteen tai sosiaalihuollon ongelma, eikä välttämättä ongelma ollenkaan. Se vain muuttaa maailmaa, perhettä ja kulttuuria.

Anne Seppänen