Ajan­kohtai­sta

Elinsiirtolakiin kaivataan täsmennystä

Siirtoelimiä pitäisi voida ottaa, jos ei tiedetä vainajan sitä eläessään erityisesti vastustaneen, sanoo elinsiirtokirurgi Kaija Salmela. Tällä hetkellä omaisten oikeus kieltää elinten luovutus on vahva. Uudistus vaatii täsmennyksen lakitekstiin.

Siirtoelimiä pitäisi voida ottaa, jos ei tiedetä vainajan sitä eläessään erityisesti vastustaneen, sanoo elinsiirtokirurgi Kaija Salmela. Tällä hetkellä omaisten oikeus kieltää elinten luovutus on vahva. Uudistus vaatii täsmennyksen lakitekstiin.

Nykyisen lain mukaan ”kuolleen ihmisen elimiä, kudoksia ja soluja saadaan irrottaa, jollei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut sitä taikka että hänen lähiomaisensa tai muu läheisensä vastustaisi sitä”. Elinsiirtokirurgi, dosentti Kaija Salmelan mukaan lakiteksti on epämääräinen ja aiheuttaa ongelmia.

– Kuka saa päättää, jos vainajan vuoteen äärellä on ex-vaimo, uusi tyttöystävä, lapset, äiti ja velipuoli?

Kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on huhtikuussa tehnyt lakialoitteen tekstin muuttamiseksi muotoon ”kuolleen ihmisen elimiä, kudoksia ja soluja saadaan irrottaa, jollei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut sitä. Jos luovuttaja oli kuollessaan alaikäinen tai vajaakykyinen, irrottamiseen tulee lisäksi olla hänen laillisen edustajansa suostumus”. Aloite on parhaillaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä.

Suomalaiset suhtautuvat elimien luovuttamiseen myönteisesti. Niinpä on perusteltua olettaa, että vainajan elimiä voi käyttää ellei erikseen toisin todeta.

Salmela arvioi, että tilanne olisi helpompi myös omaisille, jos muutenkin vaikeassa tilanteessa ei lisäksi tarvitsisi ottaa vastuuta elinsiirroista.

– Toivottavasti aloite menee läpi.

Ei elinsiirtorekisterille

Salmela ei lämpene ajatukselle elinsiirtorekisteristä, johon ihmiset saisivat itse ilmoittautua.

– Elinsiirtorekisterit on todettu työläiksi, kalliiksi ja toimimattomiksi.

Rekisterin pitäisi olla ajan tasalla ja käytettävissä vuorokauden ympäri. Jokaisen potentiaalisen siirtoelinten luovuttajan kohdalla rekisteri pitäisi tarkistaa, mutta nimen puuttuminen ei takaisi mitään, jos elinsiirtorekisteri ei ole kattava.

– Elinsiirtorekistereitä on monissa maissa, mutta missään niiden ei ole todettu lisäävän elinsiirtoja.

Lääkintöneuvos Terhi Hermanson sosiaali- ja terveysministeriöstä kumoaa YLE:n nettiuutisissa esitetyn tiedon, että elinsiirtorekisteri olisi Suomeen suunnitteilla.

Muita keinoja elinsiirtojen lisäämiseksi on sen sijaan kaavailtu.

– Sairaaloissa pitäisi olla vastuuhenkilöt elinluovutuksia hoitamassa, Hermanson sanoo. Hermanson arvioi, että päivystyksissä voisi olla muistilappuja elinluovutuksesta, niin että asia tulisi henkilökunnalle mieleen kun hoidossa on vaikkapa aivoverenvuodon saanut potilas, jonka ennuste on huono.

Myös elinluovutusta eläviltä voisi lisätä.

– Suomessa ollaan niin varovaisia, etteivät perheenjäsenet välttämättä tiedä, että olisivat ehkä voineet helpottaa dialyysihoidossa olevan lapsen elämää toisen munuaisensa luovuttamalla, Hermanson kertoo.

Hän korostaa, että painostusta pitää toki välttää, mutta munuaisen luovuttamisen mahdollisuudesta kannattaisi silti informoida.

Muita elinsiirtoja eläviltä – kuten vaikkapa maksalohkon siirtoja – ei Suomessa tehdä.

Hertta Vierula

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030