Miksi masennus ei aina reagoi tavanomaisiin lääkehoitoihin?
Tutkimukset tähtäävät siihen, että tulevaisuudessa voitaisiin erotella geneettisten määritysten perusteella ihmiset, joiden masennus on todennäköisesti vaikeasti hoidettava tai herkästi johtaa kroonistumiseen.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000021803079.jpg
Masennus on monitekijäisesti periytyvä sairaus. Sekä perimä että ympäristötekijät vaikuttavat sairastumisalttiuteen, eikä mikään yksittäinen geeni selitä sairastumista. Ihmisen perimässä esiintyy yhden nukleotidin, eli DNA-kirjaimen muutoksia. Nämä geneettiset polymorfismit ovat työkaluja etsittäessä selitystä monitekijäisesti periytyville sairauksille.
LL Kaija Huuhkan väitöstutkimuksessa tutkittiin hoitoresistentin masennuksen ja sähköhoidon vasteen yhteyttä eri geneettisiin polymorfismeihin 119 potilaalla, verrokkeina oli 392 tervettä verenluovuttajaa. Tutkittaviksi polymorfismeiksi valittiin sellaisia, joilla arveltiin aiemman teoreettisen tiedon perusteella olevan yhteyttä masennukseen ja sen hoidon vasteeseen. Tämän tutkimussarjan perusteella voidaan olettaa, että serotoniinin säätelyyn aivoissa osallistuvilla geneettisillä polymorfismeilla voi olla yhteyttä hoitoresistenttiin masennukseen.
Toisaalta dopamiinin säätelyyn aivoissa osallistuvat geneettiset polymorfismit saattavat olla yhteydessä sähköhoidon vasteeseen. Tämä tutkimussarja on ensimmäinen, joka käsittelee sähköhoidon vasteen ja geneettisten polymorfismien yhteyttä ja myös ainoa tähän mennessä, jossa potilaat ovat yhdenmukaisesti sairastaneet vaikeaa tavanomaiselle hoidolle resistenttiä masennusta ja saaneet sen vuoksi psykiatrisen sähköhoidon. Koska muita tutkimuksia tästä aihepiiristä ei juurikaan ole, jäävät tulokset varovaisesti tulkittaviksi.
Miksi ihminen sairastuu vaikeaan masennukseen ja toisaalta miksi joidenkin ihmisten masennus ei reagoi tavanomaisiin lääkehoitoihin tai terapioihin? Miksi toiset ihmiset saavat vasteen sähköhoidosta ja toiset eivät ja mikä onkaan sähköhoidon perimmäinen vaikutusmekanismi? Tutkimukset tähtäävät siihen, että tulevaisuudessa voitaisiin erotella geneettisten määritysten perusteella ihmiset, joiden masennus on todennäköisesti vaikeasti hoidettava tai herkästi johtaa kroonistumiseen. Toisaalta jos pystyttäisiin erottelemaan potilaat, jotka hyötyvät erityisen hyvin sähköhoidosta, viive sen käyttämiselle olisi lyhyempi. Näin vältettäisiin useat turhat hoitoyritykset, jotka vain lisäävät ja pitkittävät kärsimystä ja heikentävät toivoa paranemisesta.
LL Kaija Huuhkan psykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Electroconvulsive Therapy: Association of genetic polymorphisms with treatment resistant depression and treatment response tarkastetaan 20.11.2009 Tampereen yliopistossa.
Kuva Pixmac
