Etusivu » Lääkärilehden uutisia

Narratiivisessa terapiaryhmässä jokainen saa äänensä kuuluviin
Julkaistu 09.04.2010 15.45

– Ryhmä tutki yhdessä ongelmallisiksi koettuja toimintatapoja ja minäkäsityksiä. Tämä oli keskeistä työskentelyssä, kertoo psykologi Terhi Partanen Tampereen avomielenterveyspalveluista.

Narratiivisen terapiaryhmän lähtökohtana oli se, että ryhmässä olleet psykiatrisen poliklinikan potilaat määrittelivät itse omat ongelmansa.

Tampereen kaupungin avomielenterveyspalvelujen pilottiryhmään osallistuneet olivat olleet psykiatrisessa hoidossa yli 7 vuotta. Diagnostisia poissulkukriteerejä ei ollut, mutta ryhmä ei soveltunut avoimesti itsetuhoisille tai aggressiivisille henkilöille.

– Lisäksi ryhmää ei suositeltu niille, joilla oli vaikeisiin psykoottisiin häiriöihin ja persoonallisuushäiriöihin liittyvää ajattelun ja tulkinnan ehdottomuutta sekä joustamattomuutta. Kaikilla ryhmään osallistujilla oli ollut masennusdiagnoosi jossakin vaiheessa hoitoa, ja useimmilla oli myös jokin muu psykiatrinen diagnoosi, mm. traumaperäinen stressireaktio, paniikkihäiriö ja sekamuotoinen masennus ja ahdistuneisuus, sanoo Partanen.

Asioiden jakaminen helpotti oloa

Kymmenen istunnon ryhmäprosessi alkoi kunkin ryhmäläisen ”ongelmakertomuksen” esittelystä ja vuorovaikutuksellisesta käsittelystä, joka perustui reflektiiviselle työtavalle. Tämä työmenetelmä esiteltiin ryhmäläisille jo arviointihaastattelussa.

– Reflektiivinen työskentely ohjaa ryhmäläisiä kuuntelemaan toisia ja havainnoimaan omia mielensisältöjään. Omien havaintojen, ajatusten ja tunteiden ääneen kertominen omaksuttiin ryhmässä luontevaksi tavaksi toimia. Osallistujilla oli myös mahdollisuus käyttää erilaisia itseilmaisun välineitä kuten valokuvia ja piirustuksia, toteaa Terhi Partanen.

Ryhmän ohjaajat olivat aktiivisia, ja he reflektoivat sekä ongelmakertomuksia että ryhmän käymiä keskusteluja. Pyrkimyksenä oli tuottaa ryhmäkeskusteluissa vaihtoehtoisia näkökulmia ongelmallisiksi koettuihin toimintatapoihin.

Partasen mukaan on tärkeää, että vaikeista asioista puhutaan ryhmään osallistujien kielellä. Ryhmäläiset kokivat myönteiseksi asioiden jakamisen ja sen, että ongelmia voitiin tarkastella eri näkökulmista.

– Viimeisillä käynneillä ryhmän jäsenet toivat esiin mahdollisia uusia tapoja asennoitua pulmiinsa ja hahmottaa niitä. Esimerkiksi pakottaville tavoille suhtautua ihmissuhteisiin löytyi väljyyttä ja vaihtoehtoja, hän huomauttaa.

Ulla Toikkanen


Kuva Pixmac

 

Edellinen Seuraava Lisää uutisia Anna palautetta uutisesta
Käynnistä keskustelu aiheesta Kerro kollegalle Tulosta

Kerro kollegalle

Lähetä uutinen sähköpostilla


Samasta aiheesta aikaisemmin
Uusimmat uutiset

Lääkäri, 
löytyykö digikipinää?16.12.2014

Tiedonkulku lääkäriltä 
etäomaishoitajalle takkuilee15.12.2014

Kannabiksen laillistaminen näkyy Coloradon terveydenhuollossa12.12.2014

OYS:n opioidikorvaushoitopotilaat työllistyivät hyvin12.12.2014

Tramadoliin liittyy suurentunut hypoglykemian riski12.12.2014

Tietosuoja 
tuntuu hankaloittavan hoitoa11.12.2014

Terveyskeskuksiin on saatu lisää vakituisia lääkäreitä11.12.2014

Lakiesitys lisää tietojenvaihtoa perheväkivallan uhasta11.12.2014

Suoliston mikrobistolla on yhteys Parkinsonin tautiin11.12.2014

Tunnista 
kulttuurisidonnaisuutesi, 
kun hoidat maahanmuuttajia05.12.2014

Suomen Lääkärilehti
Mäkelänkatu 2, PL 49, 00501 Helsinki
Puh. (09) 393 091, Fax (09) 393 0794
laakarilehti@laakarilehti.fi
© Suomen Lääkärilehti 1998-2014