Tekeekö väitöskirjatyö lääkäristä paremman?

Näin kysyi eläkkeelle jäänyt silmäkirurgi Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa syyskuun alussa.

Kysyimme samaa kolmelta erilaisia töitä tekevältä lääkäriltä. Näin he vastasivat:

LL MONICA EGGERT, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti

"Hyvä kliinikko on yhtä hyvä, oli hän väitellyt tai ei. Kliinistä kokemusta ei voi korvata väitöskirjalla. Toisaalta väitelleilläkin on yleensä vankka kliinikkotausta. Väitöskirjan tekeminen kertoo lääkärin pitkäjänteisyydestä ja sitoutumisesta.

Potilaalle on hyötyä, jos hänellä on jokin harvinainen sairaus ja lääkäri on tehnyt juuri siitä väitöskirjan. Mutta useimmissa tavallisissa taudeissa on tärkeintä, että lääkäri kuuntelee potilasta ja ottaa hänet tosissaan.

Itse en ole väitellyt, ja se tuntuu vähän haikealta. Aloitin väitöskirjan, kun lapset olivat pieniä, mutta siihen ei lopulta ollut aikaa. Uraa en ole kokenut tämän haitanneen.

Koen opettamisen olleen itselleni erityisen hyödyllistä. Muiden opettaminen pakottaa ajattelemaan asioita syvällisesti itse."

LT JOUKO KOTIMÄKI, korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan ylilääkäri, Kainuun keskussairaala

"Väitöskirjan tekeminen avaa portteja tieteelliseen ajatteluun. Sitä kautta voi luoda verkostoja alansa kansainvälisiin asiantuntijoihin.

Harva lääkäri on väitöskirjaa tehdessään kokonaan poissa kliinisestä työstä. Niinpä kliininen kokemus karttuu myös, eikä väitöskirjan tehnyt ole pelkkä teoreettinen osaaja.

Tästä huolimatta kliinisessä työssä hankittu kokemus ja osaaminen pitäisi huomioida nykyistä paremmin työmarkkinoilla. Kaikkien ei tarvitse väitellä.

Omalla kohdallani koen hyötyneeni tutkimustyön tekemisestä. Siitä on ollut hyötyä niin uralle kuin potilaille, vaikka työläs prosessi se oli."

dosentti KRISTIINA PATJA, toiminnanjohtaja, Pro Medico

"Aloin tehdä väitöskirjaa esikoisen vauvavuoden jälkeen vuonna 1997. Silloin lääkäreitä oli vielä työttömänä ja yliopistosairaaloista sanottiin, ettei erikoistumispaikkoja heru, ellei väitöskirja ole tekeillä. Kun samaan aikaan avattiin tutkijakouluja, väitöskirjan tekemiseen oli sekä vetoa että työntöä.

Väitöskirja voi auttaa ymmärtämään syvällisesti lääketieteellistä tutkimusta ja lukemaan sitä kriittisesti. Minun opiskeluaikanani sellaisia valmiuksia ei saanut peruskoulutuksen aikana. Nämä taidot ovat monissa tehtävissä äärimmäisen tärkeitä. Jossain määrin niitä voi tietysti oppia muutenkin kuin väitöskirjan tekemällä.

Muillakin tavoilla pitäisi voida meritoitua. Pitäisi voida edetä myös vaikkapa opettajana tai työn kehittäjänä. Paras johtaja ei välttämättä ole se väitöskirjan tehnyt. Johtamista on opiskeltava.

Kliinistä kokemusta pitäisi arvostaa enemmän. Lääkärin halua kehittyä työssään pitäisi tukea. Sen pitäisi näkyä palkassa ja tittelissä, tarkoitti se sitten väitöskirjan tekoa tai jotain muuta ammatillista kehittymistä.

Voi olla, että lääketieteen väitöskirjoja tehdään liikaakin. Kysymyshän on siitä, mitä tavoitteita väitöskirjan tekeminen terveydenhuoltojärjestelmän kannalta täyttää.

Uskon kuitenkin, ettei väitöskirja koskaan lääkäristä huonompaa tee."