Miksi kroonisen väsymysoireyhtymän liikuntasuosituksista kiistellään?

Valvira tiedotti syyskuussa, että kroonisen väsymysoireyhtymän (CFS) näyttöön perustuvien hoitomuotojen (fyysisen harjoittelun lisääminen ja kognitiivis-behavioraalisen terapian) saatavuus tulisi varmistaa koko maassa. Myöhemmin Valvira kuitenkin poisti suluissa olleet suositukset liikunnasta ja psykoterapiasta.

Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri, HUS:n ylilääkäri Risto Vataja, onko ajattelu kroonisen väsymysoireyhtymän hoidosta muuttunut?

– Ei, mutta tässä on taustalla kansain-välinen debatti. Se liittyy Lancetissa vuonna 2011 julkaistuun PACE-tutkimukseen. Siinä todettiin, että asteittainen liikunnan lisääminen ja kognitiivis-behavioraalinen terapia helpottavat CFS:n oireita. Potilasjärjestöt ovat kiivaasti kritisoineet tätä tutkimusta. Ne pitävät liikunnan lisäämistä haitallisena.

Miksi potilasjärjestöt vastustavat -ajatusta liikunnan lisäämisestä?

– Monet ovat kritisoineet, osin aivan syystäkin, PACE-tutkimuksessa käytettyjä menetelmiä ja tilastollisia analyyysejä. Potilaat itse vahvasti kokevat liikunnan pahentavan oireita. Tämä on CFS-oire-yhtymässä ihan ydinkokemus. Koetaan, että liikunta on vaarallista.

Eikö liikunnan vaikutuksista ole muita tutkimuksia?

– On tehty. Esimerkiksi tänä vuonna julkaistussa Cochrane-katsauksessa todetaan, että liikunnan lisäämisestä voi nykytutkimusten valossa olla yleisesti hyötyä CFS-potilaille. Ei ole viitteitä siitä, että se voisi aiheuttaa haittaa. Toki kaikki ovat samaa mieltä siitä, että lisää tutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Muuttiko Valvira tiedotettaan suotta?

– Monissa muissakin maissa terveys-viranomaiset ovat reagoineet PACE-tutkimukseen liittyneeseen kohuun. Potilasjärjestöt ja osa tiedeyhteisöstä tuomitsevat tutkimuksen vilpilliseksi. Uskoisin, että Valvira haluaa olla varovainen ja on siksi lieventänyt kantaansa liikunta-suositusten suhteen.

Mitä neuvoja lääkäri voi antaa CFS-potilaalle?

– Potilaan kannattaa kuunnella omaa kehoaan. Liikuntaa voi lähteä varovasti ja maltillisesti lisäämään. Ei pidä ajatella, että liikunta on vaarallista ja rajoittaa elämäänsä siinä pelossa, että oireet pahenevat. Kannattaa yrittää löytää itselle sopivia rentoja liikkumismuotoja. Lisäksi kannattaa miettiä keinoja -stressin laukaisemiseen.

Miksi stressin lievittäminen on tärkeää?

– Tiedetään, että stressi on vahvasti mukana CFS-oireyhtymässä. Vaikka se ei varsinaisesti aiheuttaisi oireita, se pahentaa ja ylläpitää niitä. Siksi kaikki stressiä laukaisevat keinot ovat -hyödyllisiä. Kannattaa miettiä yksilöllisesti, mikä potilaalle sopii. Jotkut voivat hyötyä esimerkiksi kognitiivisesta psyko-terapiasta tai mindfulness--harjoituksista.