Euroopan tartuntatautivirastolta ohjeet latentin tuberkuloosin diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi

Euroopan tartuntatautivirasto korostaa, että hoidon pitää olla potilaskeskeistä ja kulttuuriset näkökohdat huomioon ottavaa.

Euroopan tartuntatautivirasto ECDC on laatinut ohjeet latentin tuberkuloosi-infektion diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi EU-maissa.

EU:n alueella raportoidaan vuosittain noin 60 000 tuberkuloositartuntaa. Tuberkuloosin esiintyvyys on kuitenkin vähäinen suurimassa osassa EU-maista.

Melkein neljänneksellä maailman väestöstä on latentti tuberkuloosi-infektio. THL toteaa, että tällöin bakteerit elimistössä ovat eläviä, mutta lepotilassa. Latentin tuberkuloosi-infektion saaneilla ei ole tuberkuloosin oireita, eivätkä he levitä tautia muihin. Heille voi kuitenkin kehittyä myöhemmin aktiivinen tuberkuloosi. Suurin sairastumisriski on kahden ensimmäisen vuoden aikana tartunnasta.

Riskiryhmät pitää tunnistaa

ECDC:n mukaan suurin osa tuberkuloositartunnoista syntyy siten, että latentti tuberkuloosi muuttuu aktiiviseksi tuberkuloosiksi maissa, joissa tuberkuloosin esiintyvyys on vähäinen.

ECDC:n mielestä pitää tunnistaa latentin tuberkuloosin riskiryhmät ja henkilöt, joiden latentti tuberkuloosi-infektio on vaarassa kehittyä aktiiviseksi taudiksi, jotta seulonnat ja hoito voidaan kohdentaa. Riskiryhmään kuuluvat muiden muassa HIV-potilaat, silikoosia sairastavat ja henkilöt, jotka ovat kontaktissa tuberkuloosipotilaiden kanssa.

Virasto korostaa, että hoidon pitää olla potilaskeskeistä ja kulttuuriset näkökohdat huomioon ottavaa. Latentti tuberkuloosi tulee diagnosoida IGRA- tai ihotestillä. Hoito aloitetaan ottaen huomioon yksilöllinen riskinarvio. Potilaita on myös seurattava säännöllisesti.

ECDC:n mukaan EU-maissa on niin ikään kehitettävä tuberkuloosia koskevaa kohdennettua terveyskasvatusta ja –viestintää.

Kuva: Fotolia