STM aloittaa uskomushoitoja koskevan lainsäädännön valmistelun
Uskomushoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita on selvitetty viimeksi vuonna 2009.
STM:ssä aloitetaan uskomushoitoja koskevan lainsäädännön valmistelu seuraavaa hallituskautta varten. Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko on antanut tehtäväksi lakivalmistelun käynnistämisen, sillä tarkempaa lainsäädäntöä uskomushoidoista on toivottu perustellusti jo kauan.
Tällä hetkellä uskomushoidoista on vain hyvin yleisluonteista säätelyä. Uskomushoitoja koskee kuluttajasuojalainsäädäntö samoin kuin muidenkin palvelujen myyntiä. Tapauskohtaisesti voidaan soveltaa myös vahingonkorvaus- tai rikoslainsäädäntöä.
Uskomushoitoja koskeva vähäinen sääntely, valvonnan puutteellisuus ja asiakkaan heikko oikeusturva on nähty ongelmalliseksi. Erityisesti hoitojen turvallisuus ja harhaanjohtava markkinointi ovat aiheuttaneet ongelmia.
Saarikko toteaa, että uskomushoitojen tarjoaminen itsenäisiin päätöksiin kykenemättömille henkilöille tai alaikäisille voi aiheuttaa suurta haittaa.
– Suurimmat riskit liittyvät siihen, että uskomushoitojen käyttö voi viivästyttää lääketieteellisen hoidon aloittamista, se voi aiheuttaa sairauden pahenemista tai sillä voi olla haittavaikutuksia. Tämä on suuri syy siihen, että uskomushoidoille ja niiden harjoittamiselle tarvitaan tarkempaa lainsäädäntöä, hän sanoo.
Laajaa asiantuntemusta tarvitaan
Uskomushoitoja koskevan sääntelyn kehittäminen vaatii laajaa asiantuntemusta, aikaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Hanke edellyttää muutoksia myös moneen muuhun jo voimassa olevaan lakiin.
Tavoitteena on, että uusi laki sisältäisi muun muassa uskomushoitojen määritelmän, säännöksen lain soveltamisalasta, yleisiä velvoitteita uskomushoitoja ammattimaisesti antaville, markkinointia ja valvontaa koskevia säännöksiä sekä säädökset hoitoa antavien rekisteröinnistä.
Uskomushoitoja koskevan lainsäädännön tarpeita on selvitetty viimeksi vuonna 2009. Silloin STM:n asettama työryhmä esitti, että ryhdyttäisiin valmistelemaan laajaa, uskomushoitoja tarkemmin sääntelevää omaa lainsäädäntöä.
Työryhmä esitti, että potilasturvallisuuden varmistamiseksi vain terveydenhuollon ammattihenkilöt saisivat hoitaa erityisen haavoittuviin potilasryhmiin kuuluvia. Näin on tehty muun muassa Ruotsissa. Lisäksi ehdotettiin, että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa.
Kuva: Pixmac
