Vanhuspotilaiden hoitotarpeen ja kustannusten arviointi
Vanhusten hoitotarpeen arvioinnin ongelmina ovat olleet mittausten hajanaisuus ja eri lähteistä saatujen tietojen huono vertailtavuus. Vanhustyön keskusliitto ja Helsingin yliopiston sisätautien laitoksen geriatrian yksikkö järjestivät vanhuspotilaiden hoitotarpeen arviointia käsittelevän koulutuspäivän 6.3.1998. Tutkija Harriet Finne-Soveri esitteli tilaisuudessa RUG-RAI (Resource Utilization Groups ja Resident Assessment Instrument) -menetelmät, joiden avulla potilaan hoitotarve ja kustannukset voidaan mitata. Arviointiin osallistuvat potilas, omaiset ja lähimmät hoitajat. Arviointilomake sisältää 18 arvioitavaa osa-aluetta, joihin kuuluvat mm. päivittäiset toiminnot, kognitio, käytöshäiriöt, pidätyskyky ja aistit. Tietoja voidaan tilanteen muuttuessa täydentää. Arvioinnin jälkeen potilaalle annetaan luokitus, jonka avulla hoitotarve on muutettavissa suoraan rahaksi. Arviointia suorittava henkilökunta tarvitsee lyhyen lisäkoulutuksen, mutta yhtenäisen menetelmän etuna on vertailukelpoisuus ja yhteismitallisuus rahan ja laadun suhteen koko vanhuspalvelun alueella. Tätä mittarin ominaisuutta Harriet Finne-Soveri pitää kaikkein tärkeimpänä, koska ennen ei ole ollut käytössä välinettä, jolla voidaan arvioida hoitotarvetta ja kustannuksia niin sairaaloissa, vanhainkodeissa kuin kotisairaanhoidossa. Suomessa RAI-menetelmää eri laajuudessa on kokeiltu mm. Helsingissä, Kokkolassa, Rovaniemellä ja Espoossa
