Arveluttavalla keinolla säästöjäniksen perään (pääkirjoitus SLL 34/2002)
Lääkehoito on yksi lääkärin yleisimmin käyttämistä hoitomuodoista. Lääkkeen määräämiseen päädytään useimmiten lääkärin aloitteesta, mutta käytännön toteutus sovitaan yhteisesti potilaan ja lääkärin kesken. Tutkimusten mukaan lääkkeen määräämisellä on muitakin kuin kemiallisia vaikutuksia. Hoitotapaamisessa sovitun lääkkeen vaihtaminen apteekissa joksikin toiseksi ei voi olla vaikuttamatta tähän ulottuvuuteen. Hoitomyöntyvyydestä on paljon kirjoitettu, ja eri tutkimusten mukaan lääkehoito ei aina toteudu täsmälleen sellaisena kuin se lääkärin ja potilaan välisessä keskustelussa on sovittu. Tähän vaikuttavat monet tekijät, eikä lisää sotkevia tekijöitä varmastikaan tarvita. Pysyvässä lääkityksessä lääkkeen nimen, muodon, värin, pakkauksen yms. vaihtuminen milloin miksikin johtaa potilaan – etenkin vanhuksen – epätietoisuuteen, miten hänen tulisi lääkkeitä käyttää. Seurauksena on helposti päällekkäislääkitystä, kun samaa lääkettä on kotona erinimisissä ja erilaisissa purkeissa. Jos lääke vaihdetaan apteekissa päivän hinnan mukaan, saattaa lopputulos nopeastikin vaihtuvien hintojen seurauksena olla täysin sekava. Kun hoitava lääkäri ei lisäksi ehkä tarkasti tiedä, mitä lääkettä potilas on apteekista saanut, eivätkä merkinnät potilasasiakirjoissa pysy ajan tasalla, jäävät monet vastuukysymykset täysin epäselviksi.