Lääkärien täydennyskoulutusmahdollisuuksien parantaminen (pääkirjoitus SLL 1/2002)
Lääkäriliiton hallitus hyväksyi 27.9.2001 kannanoton täydennyskoulutuksen rahoituksesta (s. 96). Liitto on aiemmin vuonna 1999 antanut laajemman täydennyskoulutusta koskevan kannanottonsa. Keskeisenä periaatteena molemmissa on se, että täydennyskoulutuksen rahoituksen tulee perustua pääosin työnantajien panostukseen. Niin ikään kannatetaan edelleen vapaaehtoisuuteen perustuvia järjestelmiä. Monet kansainväliset tutkimustulokset viittaavat siihen, että lääkärien työssä esiintyviin laatuongelmiin ei vaikuteta pakollisilla täydennyskoulutusjärjestelmillä. Suomessa ei tämäntyyppisiä hankkeita ole olemassa, eikä lääkärijärjestöjen mielestä niihin ole tarvettakaan. Tästä huolimatta täydennyskoulutus kaipaa uudistamista paitsi rahoituksen, myös koulutustilaisuuksien laadun, oppimismenetelmien ja kattavuuden osalta.
Lääkäriliiton aiemmassa suosituksessa todetaan, että jokaisen lääkärin tulee voida osallistua työnantajan kustantamana vähintään kaksi viikkoa vuodessa työpaikan ulkopuoliseen täydennyskoulutukseen. Maaliskuussa 2001 tehdyn Lääkärikyselyn mukaan kymmenen päivän suosituksesta ollaan selvästi jäljessä. Keskiarvo palkallisen virkavapaan osalta ulkopuolisissa koulutustilaisuuksissa oli sairaaloissa 6,9 ja terveyskeskuksissa 4,8 päivää.