Medikalisaatio - miksi ja miten?

Länsimaisen kulttuurin piirissä haetaan lääketieteellistä käsittelymallia yhä laajenevalle ilmiökirjolle. Tämän medikalisaation juuret ovat toisaalta lääketieteen edistyksessä - ja biolääketieteellisissä vääristymissä - toisaalta hoitojärjestelmien kehityksessä. Medikalisaatio on johtanut yhä uusien ilmiöiden ottamiseen sairaanhoidon piiriin, uusiin sairaustyyppeihin. Se vääristää paitsi sairauden käsitettä myös ihmiskäsitystä. Lääkärin on pyrittävä hyödyntämään potilaiden hyvinvoinnin ja paranemisen edistämiseksi myös muita kuin bioteknolääketieteen keinoja.

Sairaalajohtamisen haaste: miten lääkäri unohtaisi lääketieteen?

Lääkärin rooliristiriita ollako lääkäri vai johtaja kuluttaa koko työyhteisön energiaa etenkin silloin, kun laatukäsikirjojen ja laatustandardien luominen on tärkeämpää kuin johtaminen itsessään. Jos johtava lääkäri pyrkii enimmäkseen olemaan lääkäri eikä johtaja, vaikeuttaa tämä tulevaisuudessa yhä enemmän mm. ns. saumattomien palveluketjujen luomista eri hoitoyksiköiden välille, kirjoittaa prof. Jari Vuori

Jari Vuori

Terveystieto peruskoulun oppiaineeksi

Terveystiedon saaminen oppiaineeksi peruskouluun ensimmäisiltä luokilta lukien olisi kirjoittajan mielestä historiallisesti kouluruokailuun tai kouluterveydenhuoltoon verrattavissa oleva uudistus.

Matti Rimpelä

Virtuaalipotilas bittimaailmassa?

Terveydenhuollossa on suunnittelun ja tietojenhallinnan parantamisen keskeiseksi välineeksi hyväksytty sähköinen tietojen käsittely. Sen avulla voidaan hallita suuria tietomääriä maantieteellisesti lähes missä tahansa. Yhdelle sirukortille voidaan näppärästi tallentaa potilaan koko sairaushistoria. Mutta onko tässä kehityksessä piirteitä, jotka ilman erityistä valppautta kääntyvät lopulta potilaan etua vastaan? Muuttuuko potilas oman tiedostonsa kantajaksi, joka aktualisoituu vasta näyttöpäätteellä? Alkaako hoidon kohde olla yhä enemmän tietojärjestelmään kertynyt potilaskohtainen tiedosto, virtuaalipotilas?

Antti Linkola

Laboratorioiden akkreditoituminen hukkainvestointi

Akkreditoituminen on huonontanut asiakkaan kokemaa laatua, laatutyössä on huomio kohdistettu vääriin asioihin ja akkreditoitumisessa panos-tuotossuhde on ilmeisesti Suomessa varsin huono, kirjoittaa ylil. Kalle Willman.

Kalle Willman

Uusi influenssalääke - edistystä vai kaaos?

Uusi mahdollisuus hoitaa lääkkeellä influenssaa on saanut paljon tilaa tiedotusvälineissä ja lääketieteellisissä aikakauslehdissä (1). Itse lääke ja sen lääketieteelliset ansiot ovat tulleet hyvin kuvatuiksi. Sairaanhoitopiirinsä tartuntatautityötä ohjaava on jäänyt kaipaamaan käytännön näkökulmaa. Siksi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on avohoidon lääkärien ja infektiolääkärien yhteistyönä tehnyt alueellisen influenssan hoito-ohjeen. Ohje on osin kaukana näyttöön perustuvasta lääketieteestä. Vaikka siinä enemmän esitetään pohdittavia seikkoja kuin tarjotaan varmoja ratkaisuja, uskomme sen auttavan seuraavan influenssaepidemian läpi purjehtimisessa.

Jukka Lumio

Psykoterapian korvaaminen

Psykoterapiapotilas tarvitsee hyvää hoitoa, mutta sen lisäksi häntä koskevat paperit on täytettävä asianmukaisesti. Joitakin aikoja sitten Kelan kiertokirje muistutti psykiatreja siitä, että potilaan saadessa psykoterapiaa selvityslomakkeeseen on vuoden 1999 alusta alkaen ollut merkittävä asianomaisen toimenpiteen koodi eikä aikaperusteisen käynnin koodia. Menettely koskee niin yksilö-, perhe/pari- kuin ryhmäpsykoterapiaakin.

Maija Lehtimaja

Tavoitteet ja käytäntö lipidilääkehoidossa

Sadalle apteekkiin lipidilääkereseptiään uusimaan tulleelle potilaalle tehtiin pieni kysely viimeksi mitatusta seerumin kolesterolipitoisuudesta, hypolipideemisestä lääkityksestä ja ateroskleroosisairaudesta. Seerumin kokonaiskolesterolipitoisuus oli suositusten mukainen vain neljäsosalla potilaista: kolmasosalla valtimotautia sairastavista ja kymmenesosalla muista potilaista.

Hannu Vanhanen, Timo Strandberg, Sari Eerikäinen

Pienen kunnan keinot terveyspalvelujensa järjestämiseksi

Sydän-Suomen terveydenhuollon kuntayhtymä kaatui tämän vuoden alusta lukien. Kuntayhtymän purulla haettiin kustannussäästöjä ja tehokkuutta toimintaan, mutta vasta aika näyttää, päästiinkö tavoitteeseen lainkaan, kirjoittaa Kinnulan kunnanjohtaja Kauko-Pekka Moilanen.

Kauko-Pekka Moilanen

Sukupuolten tasa-arvo lääkärin näkökulmasta

Ranskan suuresta vallankumouksesta lähtien ihmisten tasa-arvo on ollut tärkeimpiä ideologisia vaatimuksia. Se on kirjattu puolueiden ohjelmiin, perustuslakeihin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Erityistä huolta on maassamme viime vuosikymmeninä kannettu miesten ja naisten tasa-arvoisuudesta. Tuskin voi lukea päivän lehteä, jossa ei valitettaisi sukupuolten tasa-arvon puutteita useimmiten väittäen naisten olevan sorretussa tai alistetussa asemassa.

Panu Hakola

Lisäävätkö saavutetut elinvuodet vain kustannuksia?

Koska kaikki yksilöt ennemmin tai myöhemmin sairastuvat ja kuolevat, voidaanko kroonisten tautien ehkäisyllä loppujen lopuksi säästää mitään? Toisin sanoen, siirretäänkö ehkäisyllä vain tautia ajassa eteenpäin ja jopa lisätään kustannuksia eläkkeinä ja mahdollisesti lisääntyneinä sairaalapäivinä. Tämän kaltaisiin kysymyksiin joutuu aika ajoin vastaamaan mm. sepelvaltimotaudin preventiosta keskusteltaessa. Hollantilainen tutkijaryhmä on selvittänyt asiaa laskemalla yhteiskunnalle koituvia kokonaiskustannuksia tupakoinnista (1) ja vaikeiden sairauksien ehkäisystä (2).

Timo Strandberg

Onko lääketieteessä vikaa, kun vaihtoehdot houkuttavat?

Medikalisaation rinnalla on edennyt paramedikalisaatio, lääketiedeinstituution ulkopuolelle jäävät terveysuskomukset. Terveystavoitteisessa yhteiskunnassa onkin tilaus myös parantajille, jotka onnistuvat ylläpitämään uskoa paremmasta voinnista. Postmoderni yhteiskunta ei nojaa enää modernin yhteiskunnan tavoin ekspertteihin. Vaihtoehtohoitojen tuloksellisuudesta kaivataan objektiivisia osoituksia, paradoksaalisesti lisää tieteellisyyttä ympäristöön, joka paljolti vieroksuu tiedettä. Moniin vaivoihin vaihtoehtohoidot ovat omiaan; niitä voi kokeilla ennen yhteiskunnalle kalliimpaan lääketieteelliseen käsittelyyn hakeutumista.

Raimo Tuomainen, Minna Tuppurainen

Hiljaiset jonottajat

Uutisotsikot kertovat toistuvasti terveydenhuollon vaikeuksista kustannuspaineessa. Kuntien terveydenhuoltoon kohdistamissa paniikkijarrutuksissa joudutaan hurjaltakin näyttäviin tapahtumasarjoihin, mitä todisti Helsingin ja HYKS:n välinen kamppailu viime syksynä. Vastaavia voimainkoitoksia oli muuallakin, mutta ilman näyttävää valtakunnallista julkisuutta.

Olli-Pekka Ryynänen, Markku Myllykangas, Juha Kinnunen, Raimo Tuomainen

Kiropraktiikan integrointi Suomen terveydenhuoltoon

Sekä julkisen vallan että lääkärikunnan suhtautuminen koulutettuihin kiropraktikoihin ja heidän antamaansa hoitoon on muuttunut viime vuosina selvästi myönteisempään suuntaan. Kehitys on havaittavissa sekä ulkomailla että Suomessa. Artikkelissa tarkastellaan, miten kiropraktiikan jatkuvasti lisääntyvä yhteiskunnallinen hyväksyntä on ilmennyt Suomessa, ja erityisesti miten jäljellä olevat esteet kiropraktiikan integroimiseksi Suomen terveydenhuoltoon ovat raivattavissa kaikkia tyydyttävällä tavalla. Tärkeintä olisi ulottaa koulutettujen kiropraktikoiden antama hoito ainakin osittain yleisen sairausvakuutuksen piiriin sekä edistää kiropraktikoiden ja lääkärien kaikinpuolista yhteistyötä.

Martti Vihanto

Työkyvyttömyyseläkeratkaisut loukkaavat potilaiden oikeusturvaa

Muutamia vuosia sitten järjestettiin lääkäreille koulutustilaisuuksia, jotta he oppisivat kirjoittamaan parempia B-lausuntoja. Uskoteltiin, että siten saataisiin oikeudenmukaisempia eläkeratkaisuja. Kuten jo silloin lääkärikunnassa epäiltiin, ei paremmilla B-lausunnoilla ole mitään tekemistä itse perusasian eli eläkehakuisuuden ja -päätösten kanssa. Viime vuosien työkyvyttömyyseläkeratkaisut osoittavat selkeästi, että lääketieteellisen arvion merkitys on vähentynyt ja päätökset ovat juridisia sekä ilmeisesti pohjimmiltaan poliittisia. Työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on selvästi vaikeutunut, mutta vakavin ongelma on kuitenkin se, että päätökset ylimalkaisuudellaan ja virheellisyydellään loukkaavat potilaiden oikeusturvaa.

Risto Sutinen

Koti vai laitos? Ratkaiseeko fyysinen suorituskyky, henkinen hätä, omaiset, viranomaiset vai raha?

Viime Lääkäripäivillä puhuttiin näyttöön perustuvasta lääketieteestä. Tein poikkeuksen. En ole tehnyt tiedettä, eikä minulla ole näyttöjä ja kaiken lisäksi kerroin lopuksi sadun. Sen sijaan olen 30 vuoden ajan lähes päivittäin joutunut tekemään päätöksiä siitä, hoidetaanko vanhus kotona vai laitoksessa. Viimeiset kymmenkunta vuotta olen ollut vastuussa vanhusten ja pitkäaikaissairaiden sosiaali- ja terveydenhuollosta 23 tuhannen asukkaan kaupungissa.

Viljo Lamppu

Vakuutuslääkäri on henkilövakuutuksen asiantuntija

Suomessa tehdään vuosittain satoja tuhansia etuusratkaisuja, jotka perustuvat vakuutetun terveydentilaan. Ratkaisujen raha-arvo on kymmeniä miljardeja markkoja. Korvausjärjestelmät tarvitsevat ratkaisujen tekemisessä vakuutuslääkärien asiantuntemusta. Julkisuudessa käydystä keskustelusta päätellen vakuutuslääkärissä myös henkilöityy rikas mutta kitsas vakuutuslaitos, joka ei myönnäkään hakijalle ilmiselvästi kuuluvaa etuutta. On perusteetonta ja myös vastuutonta tehdä vakuutuslääkäristä vapaata riistaa, jota kohti kuka tahansa voi laukoa mitä mieleen juolahtaa. Häirintäsoitot ja uhkaukset ovat tavallisia, ja median huolettomat heitot voivat olla arvaamattomia signaaleja tasapainottomalle henkilölle.

Timo Havu

Lepositeitä vielä liikaa psykiatrisissa sairaaloissa

Liian usein saan kuulla psykiatrisiin potilaisiin kohdistuneista pakkotoimista, jotka mielestäni eivät ole kunniaksi nykyaikaisena pitämällemme psykiatriselle sairaalahoidolle. Seuraavassa on esimerkki erään potilaani kokemuksista lepositeissä.

Kalle Achté

Visio: kymmenottelusta yksilölajeihin terveydenhuollossa

Ainakin yleisurheilussa yksilölajien tulokset ovat parempia kuin vastaasvat tulokset kymmenottelusssa. Voisiko näin tapahtua myös terveydenhuollossa, kysyy näkökulman kirjoittaja.

Veikko Avikainen

Ihmisoikeusnäkökulmaa ei saa sivuuttaa

Dos. Tero Taiminen käsittelee artikkelissaan Milloin aikuinen tulee lähettää tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon? (SLL 31/98) ongelmallisia erityistilanteita, joissa tahdosta riippumattomaan hoitoon lähettämistä olisi kirjoittajan mielestä syytä käyttää nykyistä enemmän. Ne on havainnollisesti esitetty ja keskustelussa varteenotettavia. En tässä puutu niihin, vaikka ne ilmentävätkin lääkärin tätä koskevan päätöksenteon keskeistä ikuisuusongelmaa, että potilaan oikeusturva voi kärsiä yhtä hyvin hoidollisen heitteillejätön kuin virheellisesti määrätyn tahdonvastaisen hoidonkin takia.

Veronica Pimenoff