Ajan­kohtai­sta

Kauneuskirurgian riskeistä on puhuttava

Lääkärien käsitys on, että tieto kaikkeen kirurgiaan liittyvästä komplikaatioiden mahdollisuudesta ei aina mene perille potilaalle.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_A9771947_veitsi.jpg
Rintarauhasen esteettisessä ­kirurgiassa käytettyjen PIP-implanttien vakavin haittaepäily liittyy niiden sisältämän sili­konin mahdolliseen syöpäriskiin. Joillain ulkomaisilla klinikoilla käytetyt PIP-implantit ­repeävät herkästi, ­eikä niiden silikonia ole tarkoitettu lääkinnälliseen käyttöön. Suomen Plastiikkakirurgi­yhdistyksen puheenjohtajan, plastiikka­kirurgian erikoislääkäri Tarja Niemen mukaan syöpäriskiä ei ole tieteellisesti vahvistettu, mutta asiaa tutkitaan.

Suomessa rintakirurgiassa on käytetty vuodesta 1997 alkaen pääasiassa koheesiogeeli-implantteja, jotka rikkoutuvat ­todella harvoin. Vanhemmatkin implantit kestävät esimerkiksi mammografialaitteen puristuksen.

Repeytynyt implantti aiheuttaa arkuutta ja kipua tai rinnan koon tai muodon muutosta, jopa käsin tuntuvia kovettumia. Koheesiogeelisilikoni pysyy yleensä arpikapselin sisällä, mutta sen on kuvattu myös kulkeutuneen imuteitä pitkin paikallisiin imusolmukkeisiin ja kauemmaksikin.

Plastiikkakirurgi Tiina Jahkola HYKS:n plastiikkakirurgian klinikasta mainitsee tapauksen, jossa löysä, lääkinnälliseen käyttöön hyväksytty silikonigeeli valui kudosväleihin. Leikkauksessa jouduttiin poistamaan iso osa rinta­lihasta. Rikkoutuneiden PIP-implanttien täytegeelin tiedetään puolestaan aiheuttaneen tulehdusta ja granuloomia ympäröivissä kudoksissa.

Komplikaatioista pitää puhua

– Kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin liittyy sekä välittömiä että myöhemmin ilmeneviä komplikaation riskejä, joista leikkaavan lääkärin velvollisuus on ­kertoa potilaalle ennen toimenpidettä. ­Tämä on käytäntö myös esteettisessä ­kirurgiassa. Rinnankorjausleikkauksesta on saatavilla myös laadukasta kirjallista materiaalia, jota on tehty rintasyöpäpotilaille, Jahkola sanoo.

On mahdotonta sanoa, kuinka käytäntö toteutuu, kun potilas leikataan ulkomailla. Suomessa lääkärien käsitys on, että tieto kaikkeen kirurgiaan liittyvästä komplikaatioiden mahdollisuudesta ei aina mene perille potilaalle.

Jahkola ja Niemi pitävät yhtenä ongelmana ulkomaisten kauneusklinikoiden yleistä käytäntöä allekirjoituttaa asiakkaalla ns. informed concent. Potilaan leikannut yksikkö irtisanoutuu potilaasta täysin ongelmatilanteessa, jos tämä hakee hoitoa kotimaassaan. Varsinkin nuoret naiset lykkäävät peloissaan komplikaatioiden hoitoa. Jahkolan mukaan pahentuneita komplikaatioita tulee vuosittain myös julkisen terveydenhuollon hoidettavaksi.

Rikkoutunut iho on infektioportti

Noin joka viidennelle naiselle voi kehittyä proteesin ympärille kapselikontraktuura, joka kuroo proteesin kovaksi palloksi. Harvinainen komplikaatio on märkäinen bakteeri-infektio, jonka takia proteesi on poistettava. Uusi implantti voidaan asentaa vasta kuukausien kuluttua, kun kudokset ovat toipuneet.

Jahkola pitää tärkeänä, että kaikkia implanttileikkauspotilaita muistutetaan ihon ja hampaiden terveydestä. Rikkinäinen iho tai hoitamattomat hampaat toimivat infektioporttina, jonka kautta bakteereja voi edetä verenkierron mukana proteesitilaan ja proteesi pitää poistaa infektion takia.

Sekä Valvira että Suomen Plastiikka­kirurgiyhdistys on kehottanut kaikkia PIP-potilaita kääntymään leikanneen lääkärin tai yksikön puoleen seurantaa varten. Suomessa ei ole toistaiseksi suositeltu ehjien PIP-implanttien poistoa.

PIP-implantit poistettiin Euroopan markkinoilta vuonna 2010, mutta nyt tutkitaan ainakin osittain samalla tuotantolinjalla valmistettuja Rofil M -implantteja, joita käytetään yleisesti esimerkiksi Virossa.

Pitäisikö rintaimplantit liittää Suomessa terveydenhuollon implanttirekisteriin tekonivelten ja hammasimplanttien tapaan seurannan helpottamiseksi? Keskustelu on viriämässä.

Vuokko Maria Nummi
kuva: PantherMedia

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030