• Joona Taipale

Addiktioita on tarkasteltava laajemmin

Miten peli- tai nettiaddiktioon pitäisi suhtautua? Ymmärrys ­addiktioista voisi muuttua merkittävästi, jos addiktiohäiriöiden kategoria kattaisi myös aineettomat addiktiot.

Addiktioita on tarkasteltava laajemmin Kuva 1 / 1

Psykiatriassa addiktioita on perinteisesti jäsennetty neurobiologisen hedonismin muotoina, eräänlaisina lyhytnäköisinä nautintopyrkimyksinä.

Vallalla on ajatus, jonka mukaan päihteen psykoaktiiviset ainesosat valtaavat käyttäjänsä "palkitsemisjärjestelmät" ja aiheuttavat aivoissa neuroadaptiivisia muutoksia, jotka vahvistavat taipumusta toistaa kyseisen aineen käyttöön johtanutta käytöstä. Päihteen psykoaktiivisten ainesosien ajatellaan siis saavan aikaan ja vakiinnuttavan addiktiivista käytöstä. Vastaavasti arkikielessä useista huumausaineista puhutaan "addiktiivisina".

Myös addiktioiden ja pakkohäiriöiden välistä suhdetta voi olla syytä arvioida uudelleen.

Kun päihdeaine itse jäsentyy addiktion pohjimmaisena syynä ja ylläpitäjänä, näyttäytyvät psykologiset tekijät toissijaisina.

Vallitsevaa käsitystä tukevat psykiatriset luokittelujärjestelmät DSM ja ICD, jotka käsittelevät addiktioita lähes yksinomaan suhteessa erinäisiin psykoaktiivisiin aineisiin ja määrittävät addiktiot näiden kautta. Kunkin psykoaktiivisen aineen kohdalla aineriippuvaisuudelle annetaan omat diagnostiset kriteerinsä.

Psykologiset ulottuvuudet näkyviin

Rajautuminen aineriippuvuuksiin vahvistaa merkittävästi vallitsevaa näkemystä addiktion ulkoisesta syystä. Vaarana on, että psykologiset tekijät jäävät tällöin huomiotta ja aineettomia addiktioita koskeva ymmärrys vääristyy.

Huumausaineiden kohdalla riippuvuuden on luontevaa ajatella johtuvan päihteen psykoaktiivisista ainesosista itsestään; sen sijaan aineettomat addiktiot – kuten peliaddiktio tai nettiaddiktio – eivät samalla ilmeisyydellä selity pelien tai internetin ominaisuuksilla. Toisin kuin morfiinia, nettiä ei ole luontevaa ajatella itsessään addiktoivana.

Kun aineriippuvuuksia ajatellaan addiktion prototyyppeinä, psykoaktiivisia ainesosia sisältämättömät addiktiot jäsennetään helposti eräänlaisiksi aineriippuvuuksien erikoistapauksiksi. Uhkapeliriippuvuutta (gambling disorder) lukuun ottamatta DSM-V-luokitus ohittaakin aineettomat addiktiot tyystin sillä verukkeella, että niitä koskevalta tietämykseltä uupuu vertaisarvioitua evidenssiä.

Kun addiktioita tutkitaan ainekeskisen viitekehyksen ulkopuolella, näyttäytyy etiologia eri tavalla. Addiktoivien ainesosien puuttuessa ongelman psykologiset ulottuvuudet näyttäytyvät olennaisempina.

Onko aineettomissa riippuvuuksissa kyse vain heikommista addiktioista vai muodostavatko ne oman erillisen häiriöluokkansa? Kysymys on merkittävä niin teoreettisesti kuin kliinisestikin, ja voidaan olettaa, että se vaikuttaa jatkossa hoitosuosituksiin.

Ymmärrys addiktioista muuttuu merkittävästi, jos psykiatrian luokittelusysteemejä kehitettäessä addiktiohäiriöiden kategoria kattaisi aineellisten addiktioiden ohella tasavertaisesti myös aineettomat addiktiot, joiden etiologiassa psykologialla on oletettavasti suurempi merkitys. Mikäli aineettomat addiktiot sen sijaan tullaan kategorisesti erottamaan aineettomista addiktioista, tämä vaikuttaa merkittävästi mm. syyntakeisuuden kysymyksiin.

Myös addiktioiden ja pakkohäiriöiden välistä suhdetta voi olla syytä arvioida uudelleen. Keskeinen kysymys koskee tässä sitä, missä määrin addiktiivinen käyttäytyminen on tahdonalaista tai minän hyväksymää (minänmukaista, egosyntonista) toimintaa ja missä määrin se on pakonomaista, tietoisen minän ulkopuolista (egodystonista) toimintaa. Tästäkin on vallalla erilaisia käsityksiä.

Jotain olennaista voi jäädä piiloon

Ainekeskinen ajattelu muokkaa addiktioita koskevaa ymmärrystä tiettyyn suuntaan. Kun addiktiot voimakkaasti rajataan aineriippuvuuksiin, jäsennetään niiden alaisuudessa tai ymmärretään niiden kautta, on mahdollista, että jotain olennaista jää huomaamatta. Psykiatrisen kategorisoinnin tueksi tarvitaan tässäkin filosofisia ja psykologisia analyyseja.

Miten addiktiot yleisesti jäsentyisivät psykiatriassa, jos niiden prototyypiksi ei ajateltaisikaan psykoaktiivisen aineen ja (keskivertoisten) aivojen kausaalista suhdetta, vaan ihminen kokonaisvaltaisemmin: ihminen tuntevana, reaktiivisena, ajallisena ja sosiaalisena olentona? Potilaiden elämäntilannetta, sosiaalista ympäristöä ja persoonallisuutta koskeva ymmärrys kulkee toki yleensä enemmän tai vähemmän mukana myös ainekeskisessä ajattelussa, diagnosoinnissa ja hoitotyössä – usein se vaikuttaa kuitenkin vain taustalla tai rivien välistä.

Jotta näkökulma ei rajoittuisi ainekeskiseen ajatteluun ja diagnosointiin, tätä ymmärrystä olisi tärkeää entistä selkeämmin ja avoimemmin nostaa mukaan keskusteluun.

Lisää aiheesta

Viekö älylaite vauvalta vanhemman?
Kolminaismoralismi jyrää kansanterveyden
DSM-5 ja addiktion ongelmat

Kirjoittajat
Joona Taipale
dosentti, FT
Koneen säätiö
Jyväskylän yliopisto, filosofian ja yhteiskuntatieteiden laitos
Kirjallisuutta
1
American Psychiatric Association. DSM-V: Diagnostic and statistical manual of mental disorders, 5th edition, 2013.
2
World Health Organization. ICD-10: International statistical classification of diseases and related health problems, 10th revision, 1994.
3
Taipale, J. Vakiintunut väliaikaisratkaisu: addiktio, itsesäätely ja toistaminen. Psykoterapia 02/2017.

Lisää aiheesta

Uusimmat

Luetuimmat

Uusimmat | potilaanlaakarilehti.fi

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Raudanpuute ilman anemiaa - Miten ferritiiniarvoa tulkitaan?

Plasman ferritiinipitoisuuden mittaus on elimistön rautapitoisuuden perusseulontakoe. Sen tulkinta ei ole kuitenkaan aina helppoa.

Ajassa
Kuntodoping jää helposti huomaamatta

Kuntodoping on tuttu ilmiö myös lapsettomuusongelmista kärsivien pariskuntien kanssa työskentelevälle naistentautien erikoislääkäri Varpu Rannalle.

Työssä
Raudanpuute ilman anemiaa - Miten ferritiiniarvoa tulkitaan?

Plasman ferritiinipitoisuuden mittaus on elimistön rautapitoisuuden perusseulontakoe. Sen tulkinta ei ole kuitenkaan aina helppoa.

Liitossa
Kenen kuuluu maksaa Kanta-palveluista?

Yksi Lääkäriliiton eduskuntavaalitavoitteista on siirtää Kanta-palveluiden käyttö­kustannukset valtiolle.

Pääkirjoitus
Hoivakotiin kuuluu lääkäri

Pitääkö huonokuntoisen ja muistisairaan ikäihmisen lähteä hoivakodista terveysasemalle päästäkseen lääkäriin? kysyy Pekka Nykänen.

Liitossa
Vastaanotto kuuluu potilaalle

– Tilastointi on järkevää vain, jos dataa käytetään toiminnan kehittämiseen, kirjoittaa Katri Männikkö.

Tieteessä
Akuutin umpilisäketulehduksen hoidossa tarvitaan tarkempia diagnooseja

Varjoainetehosteisella tietokonetomografiatutkimuksella saavutettiin erinomainen diagnostinen tarkkuus riippumatta radiologin kokemuksesta.

Tiedepääkirjoitus
Suorat antikoagulantit muuttivat hoitoa

Antikoagulaatiohoitoa käyttää yhä suurempi joukko potilaita, joilla on taustalla hankalia perussairauksia ja käytössä lukuisia muita lääkkeitä.