1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. 10.1.1992 Suomen Lääkärilehti 70-vuotias
Pääkirjoitus 1-2/1992 vsk 47 s. 9

10.1.1992 Suomen Lääkärilehti 70-vuotias

Suomen Lääkärilehden "esi-isänä" voi pitää liiton hallituksen vuosina 1911-1913 painoasuun saattamia yleisten kokousten pöytäkirjoja. Vuonna 1916 liitton hallitus ryhtyi julkaisemaan Tiedonantoja Liiton jäsenille - Meddelanden till Förbundets medlemmar, jonka ensimmäisessä numerossa liiton silloinen puheenjohtaja Max Oker-Blom kehotti "arvoisia jäseniä kannattamaan hallituksen pyrkimystä liiton toiminnan vilkastuttamiseksi ja läheisemmän vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Liiton jäsenten kesken". Tiedonannot ilmestyivät aluksi kolmena numerona vuosittain, mutta harvenivat myöhemmin kahteen.

Lehtiasia oli uudelleen esillä Lääkäriliiton yleisessä kokouksessa syksyllä 1921, koska jäsenistön kiinnostus Tiedonantoja kohtaan oli pahasti laimentunut eikä painotuotteessa esiintynyt enää muita kuin hallituksen jäsenten lähettämiä kirjoituksia. Hallitus sai kokouksessa kaikesta päätellen selvät ohjeet, sillä vuoden 1922 alusta alkaen se alkoi julkaista uutta lehteä nimeltään Suomen Lääkäriliiton Aikakauslehti - Finlands Läkarförbunds Tidskrift. Lehti ilmestyi kuutena numerona vuodessa vuoteen 1946 saakka.

Vuoden 1945 aikana Lääkäriliiton piirissä keskusteltiin Aikakauslehden kehittämisestä. Keskustelut johtivatkin seuraavana vuonna olennaisiin parannuksiin: lehti alkoi ilmestyä kaksi kertaa kuukaudessa ja vuosikerran sivumäärä kasvoi noin kuuteensataan. Sisältöä kehitettiin myös: lääketieteellisiä artikkeleita ilmestyi joka numerossa vähintään yksi, usein peräti kaksi, terveydenhuollon organisaatiokysymyksiä pohdittiin, myös viranomaisten, liiton omia, kunnanlääkäriyhdistyksen ja NLY:n tiedotuksia julkaistiin. Samoihin aikoihin lehti ryhtyi julkaisemaan myös kokous- ja virkailmoituksia sekä muita ilmoituksia. On myönnettävä, että silloisella päätoimittajalla, K.E.U. Jäämerellä oli jo sangen selkeä näkemys siitä, millainen Suomen Lääkärilehden tulisi olla.

Jäämeren kausi päättyi 1956, jolloin tehtäviä ryhtyi hoitamaan lääkintöneuvos Atle Mali. Lehdessä alettiin julkaista pääkirjoituksia, jotka tosin ilmestyivät aluksi jonkin verran epäsäännöllisesti. Lehteä kehitettiin tietoisesti jäsenkunnan kirjoitusfoorumiksi: "Aikakauslehti ei suinkaan ole mikään hermeettisesti jäsenten enemmistöltä suljettu luottamushenkilöiden äänitorvi". Vuodesta 1961 lehden päätoimittajana toimi Tapani Kosonen, ja lehti alkoi ilmestyä vuoden 1963 alusta lukien kolmesti kuukaudessa. Päätoimittaja Kososen kaudella Lääkärilehti kehittyi nykyisiin puitteisiinsa. Kehitystä jatkoi ja monipuolisti vuonna 1980 ensimmäiseksi kokopäiväiseksi päätoimittajaksi valittu Ilkka Vartiovaara. Nykyiseen kokoon lehti siirtyi vuoden 1990 alusta, samana vuonna lehden päätoimittaja vaihtui.

Suomen Lääkärilehdellä on nyt takanaan 70-vuotinen taivallus. Sen historia ja kehitys on aina heijastellut Lääkäriliiton toimintaa ja kehittymistä. Lääkärilehteä tehtiin vielä 1940-luvulla harrastelijavoimin, nyt lehteä tehdään yhdeksän päätoimisen työntekijän voimin. Toimituksen lisäksi Lääkärilehteen kirjoittaa säännöllisesti parisenkymmentä avustajaa. Sadat lääkärit kirjoittavat lehdessä vuosittain ja artikkelien laatua arvioi lähes kaksisataa kollegaa. Lehden vuosikerran sivumäärä ylitti viime vuonna 3 500:n rajan. Lehden tekniset valmiudet on viety pitkälle, kuluvana vuonna kaikki kirjoitukset käsitellään ja taitetaan ATK:ta hyväksi käyttäen toimituksessa, eli kirjapainoon lehti menee ATK-levykkeellä.

Lue myös

Lääkärilehden toimittamisen pääkysymys on kuitenkin aina ollut vastaaminen suomalaisen lääkärikunnan sekä ammatillisiin että järjestöllisiin tarpeisiin. Nämä tarpeet ovat aikaisemmin olleet olennaisesti vähäisemmät kuin nyt. Lääketieteen nopea kehittyminen, lääkärin työn ja ammattikunnan yhteiskunnallisen aseman muuttuminen ovat haasteita, joiden kanssa Lääkärilehti on koko historiansa aikana paininut vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka maassamme ilmestyy erittäin suuri määrä lääkärien tekemiä ja heidän luettavakseen tarkoitettuja lehtiä - suomalaiset lääkärit ovat todella ahkeria lehtien tuottajia - on Lääkärilehden tehtäväksi jäänyt edustaa ja vaikuttaa niin tieteen kuin yhteiskunnankin suuntaan ammattikunnan parhaita pyrkimyksiä. Tämän tehtävän edessä on varmasti jokainen Lääkärilehden päätoimittaja tuntenut paitsi pelkoa ja suorituspaineita, myös henkilökohtaista ylpeyttä saada olla mukana tässä työssä.

Lehden saavuttama 70 vuoden ikä ei ole pieni eikä suuri, ehkä se on sopiva aikana, jolloin lehtiä kuolee maassamme lähes päivittäin. Tulemme palaamaan lehtemme menneisyyteen tämän vuoden aikana vielä useita kertoja, ehkä osin nostalgisissa tunnelmissa, mutta ennen kaikkea nähdäksemme, miten Suomen Lääkärilehti on omalla sarallaan ollut mukana rakentamassa suomalaista hyvinvointia.

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.