Palliatiivinen sedaatio vai eutanasia?
Kaikkien vaikeasti sairaiden potilaiden kipu ja kärsimys tulisi hoitaa yhtä hyvin, riippumatta siitä missä heitä hoidetaan.
Helsingin Sanomissa käsiteltiin eilen eutanasiaa. Lehdessä siteerattiin kahdesta yhdysvaltalaisesta osavaltiosta saatuihin tietoihin perustuvaa tutkimusta, jonka mukaan ihmiset pyysivät eutanasiaa useimmiten siksi, että he eivät halunneet menettää autonomian tunnetta tai eivät pystyneet nauttimaan elämästään kuten aiemmin. Vain alle kolmasosa toivoi eutanasiaa siksi, että heillä oli kipuja tai he pelkäsivät niitä. Kollega Juha Hänninen muisti samassa HS:n artikkelissa uransa ajalta vain muutaman potilaan, joiden kivut olivat olleet lääkkeistä huolimatta sietämättömät.
Jos kipu on saattohoidon hallitsevissa yksiköissä vain äärimmäisen harvoin hallitsematonta, tulisi kaikkien vaikeasti sairaiden potilaiden kipu ja kärsimys hoitaa yhtä hyvin, riippumatta siitä missä heitä hoidetaan. Tätä varten maahamme rakennetaan jatkuvasti kohenevaa saattohoidon ja palliatiivisen lääketieteen järjestelmää. Kun potilaat hoidetaan hyvin, voivat myös omaiset olla rauhallisin mielin. Toivottavasti viesti hyvin toimivasta saattohoidosta saavuttaa silloin myös median, jolla on suuri vastuu kansalaisten mielikuvasta hoidon tasosta.
Pieni osa saattohoidossa olevista potilaista kärsii edelleen vaikeasti hoidettavista kivuista tai muista oireista, kuten tukehtumisesta. Näiden potilaiden kohdalla vaihtoehtona on palliatiivinen sedaatio. Ilta-Sanomat raportoi joulukuussa pienestä pojasta, joka sai vakavan aivoverenvuodon ja joutui kärsimään viimeiset viikkonsa sen jälkeen. Isä toivoi pojalleen eutanasiaa. Samana päivänä 10 000 ihmistä allekirjoitti kansalaisaloitteen eutanasiasta.
Tuntematta tapahtuman yksityiskohtia ihmettelen, miksi pienen pojan kohdalla ei toteutettu palliatiivista sedaatiota? Jos toipumisesta ei ollut toivoa ja omaiset olisivat suostuneet sedaatioon, olisi se ollut inhimillinen ja lääketieteellisesti perusteltu hoitovaihtoehto. Potilaan voi tarvittaessa herättää palliatiivisesta sedaatiosta, minkä jälkeen sietämätön kärsimys saattaakin olla hallinnassa. Palliatiiviseen sedaatioon liittyy kuitenkin riski hengityslamasta ja kuoleman aikaistumisesta, koska potilasta ei hoideta tehovalvonnan vaatimusten mukaisesti.
Eutanasiakeskustelu kävi edellisen kerran kuumana 20 vuotta sitten. Silloisen filosofipariskunta Heta ja Matti Häyryn mielestä ei ollut mitään eroa sillä tapettiinko potilas tarkoituksella (eutanasia) vai kuoliko potilas palliatiivisen sedaation seurauksena. Mitä mieltä sinä olet? Hämmensikö liittomme eutanasiakysely sinut yhtä pahasti kuin minut?
Eija Kalso
LKT, professori Eija Kalso on HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.
