Riskitietojen pitää näkyä
Vaikuttaa siltä, että tiedonsiirtoon tarkoitettujen työkalujen käyttöä suorastaan rajoitetaan.
Potilaan pähkinäallergia kirjataan usein ns. riskitietolomakkeelle, mutta veren välityksellä tarttuvia virustauteja sinne ei ohjeistuksen mukaan saa kirjata. Vaikuttaa siltä, että tiedonsiirtoon tarkoitettujen työkalujen käyttöä suorastaan rajoitetaan. Huomiolomakkeet nimenomaan ovat turvallisuuteen liittyvien tietojen oikea kirjaamispaikka.
Veren välityksellä tarttuvien virustautien riskitietojen kirjaaminen sähköisiin potilaskertomuksiin yhdenmukaistettiin v. 2015 Suomen viiden yliopistollisen sairaalan infektioylilääkärien allekirjoittamalla kannanotolla. Tuolloin kannanoton oleellisin viesti oli se, että tieto potilaan viruskantajuudesta kirjataan diagnooseihin eikä ns. riskitietolomakkeelle. Perusteluna oli, että viruskantajuus ei vaikuta siihen miten potilasta hoidetaan, koska kaikkien potilaiden kohdalla pitää noudattaa turvallista tapaa toimia.
Totta tietysti on, että edelleen tieto veren välityksellä tarttuvasta virustaudista johtaa vastaanotolla helposti ylimitoitettuihin toimiin. Erityisen kyseenalaista tämä on silloin kun potilaalla on käytössä taudin remissiossa pitävä lääkitys, jolloin mitään teoreettistakaan riskiä ei ole. Tarkoitukseni ei ole mitenkään korostaa veriteitse tarttuvia tauteja merkittävänä riskinä terveydenhuollossa. En myöskään halua kyseenalaistaa infektioylilääkärien kannanoton asiaperusteita.
Sen sijaan haluan pohtia, miten terveydenhuollossa ylipäätään suhtaudutaan apuvälineisiin, joilla virheitä vältettäisiin ja turvallisuutta lisättäisiin. Olemme yrittäneet ottaa oppia ilmailusta ja joissain asioissa jopa onnistuneetkin, esimerkkinä vaikkapa tarkistuslistat leikkauksissa, mutta vielä on pitkä matka kuljettavana.
Riskitietolomake on terminä huono; ainakin Effica-maailmassa lomakkeen otsikkona onkin "hoidossa huomioitavaa". Lomakkeelle laitetaan mm. lääke- ja muut allergiat, sydämentahdistin, vaikea ilmatie nukutuksessa, tieto hoitotestamentista tai Jehovan todistajan verenkäyttökielto. Lomakkeen tarkoitus ei ole leimata ketään, vaan nostaa olennainen tieto näkyviin silloinkin, kun koko sairauskertomusta ei ehditä käydä läpi. Estolääkettä syövän viruskantajan kohdalla tieto lääkkeen tarpeesta voi olla hoidossa huomioitava tieto silloin, kun potilas ei itse pysty lääkityksestä kertomaan.
Ylipäätään olen sitä mieltä, että näitä huomiolomakkeita alikäytetään. Sinne ei aina viedä hoidon kannalta tärkeää asiaa, kuten vaikka tietoa verihiutaleiden toimintaan vaikuttavan lääkityksen aloittamisesta sepelvaltimoiden pallolaajennuksen jälkeen.
Vieläkin ongelmallisempana pidän sitä, että huomiolomakkeen käyttöä rajoitetaan systemaattisesti. Jos yksi erikoisala voi tehdä rajoituksen, silloin voi toinenkin. Mitä tästä voi seurata? Tietojen jääminen pois lomakkeelta ei ehkä ole ongelma viruskantajuuden kohdalla, vaikka voisikin esittää hieman provokatiivisen kysymyksen: Mitä jos poliisit poistaisivat hirvivaroitusmerkit sillä perusteella, että hirviä saattaa juosta auton eteen myös hirvivaara-alueen ulkopuolella? Kyllähän aina autoa ajaessa pitäisi varautua hirviin. Tai mitä ajateltaisiin, jos jokin lentoyhtiö päättäisi luopua tarkistuslistoista?
Huomiolomakkeen käyttö tai käyttämättä jättäminen ei suojaa viruksen kantajaa tietämättömyydeltä, jonka korjaamiseksi onneksi juuri infektiolääkärit ovat tehneet erinomaista pioneerityötä ja tekevät sitä jatkuvasti. Näitä potilaita on jo sen verran paljon, että ainakaan omassa toimintaympäristössäni niihin ei kiinnitetä hoidossa mitään tunnetason lisähuomioita, kuten ei Jehovan todistajien kieltoon verensiirrostakaan.
Harras toiveeni kuitenkin on se, että turvallisuuteen vaikuttavien työkalujen käyttöä ei aleta rajoittaa. Toimitaan kuten ilmailussa toimitaan: ei pihdata tietoa ja mahdollisuutta löytää tieto.
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa ja Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen.
