Suuria miehiä ja vähän pienempiäkin

"Kuvanveiston status on perustunut siihen, kuinka puhuttelevasti se kulloinkin on tulkinnut ja vahvistanut yhteiskunnallisen järjestyksen ihannetta", kirjoittaa tohtori Liisa Lindgren, muistomerkeistä väitellyt taidehistorioitsija. Snellmanin päivänä seison Suomen Pankin edustalla olevan muistomerkin edessä. Merkkimiehen päivä on jo pitkään kuulunut kansallisiin juhlapäiviin. Patsaalla on kokoontunut monenlaisia lähetystöjä in corpore. Oikeasta Snellmanin muistamisesta ovat kiistelleet niin kommunistit kuin kokoomuslaiset. Nyt patsaalle on kokoonnuttu eduskunnan puhemies Paavo Lipposen johdolla. Snellman-juhlavuoden valtuuskunnan jäsenet laskevat seppeleen muistomerkin edustalle. Pidetään pieni puhe.

Laura Kolbe

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Näin meillä Suomessa, tarkemmin sanottuna Helsingissä: olen mäyräkoiran kanssa ulkona aamulla, keskustan vanhassa puistossa, vilkkaasti liikennöidyn sisääntuloväylän varrella. On aurinkoinen ja kuulas elokuinen aamu, ihmisiä matkalla töihin. Mieli on lämmin, uusi työviikko alkamassa.

Laura Kolbe

Ajassamme ajasta

Jotain ajastamme kertoo se, miltä kalenterimme näyttävät. Täyttä on nykyajan ihmisellä, tunnista tuntiin ja päivästä päivään. Ajasta on tullut kulutushyödyke ja mittari, joka tehokkaasti ohjaa elämäämme. Aika etenee meistä riippumatta. Aika on rahaa ja se on jatkuvasti läsnä. Ongelma on, että emme saa siitä otetta. Meissä näkyvät vain ajan jäljet.

Laura Kolbe

Suuret ikäluokat ja kaksi Suomea

Presidentinvaalit lähestyvät. Tarja Halonen, Matti Vanhanen, Sauli Niinistö vai joku muu? Henkilövaalit herättävät intohimoa. Poliittisiin nimiin liittyy paljon kysymyksiä siitä, miltä kansakunnan tulevaisuus näyttää. Vaikka presidentin valtaoikeuksia supistettiin vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa, saavat vaalit ja virkaan valittu henkilö runsaasti julkisuutta. Presidentti puolisoineen on Suomen valtiollisen olemuksen tunnus. Ei ole yhdentekevää, mitä arvoja, mitä maailmankatsomusta tämä valtiollinen symboli edustaa.

Laura Kolbe

Uskon voima

Viime kuukausina kyynisinkään ateisti ei ole voinut välttyä kirkkoon liittyviltä uutisilta tai kirkonmiesten aikaansaamilta lööpeiltä. Alkuvuonna Helsingin piispa Eero Huovinen kävi Thaimaan luonnonkatastrofialueella. Hän saapui kotiin tsunamin seurauksista silminnähden ahdistuneena. Huovinen näytti surun täyttämän voimattomuutensa tavalla, johon kalseiden tunteiden leveysasteilla ei ole totuttu. Sitten aviokriisinsä sai iltapäivälehtien sivuille Turun piispa Ilkka Kantola. Maallikkojen vahingonilo ehti muuttua lieväksi myötäelämiseksi, kun "heikkoon lihaan" liittyviä teemoja veivattiin viikkojen ajan lehdissä.

Laura Kolbe

Mirkka Lappalainen: Suku - valta - suurvalta. Creutzit 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa

olVesa Mauriala: Uutta aikaa etsimässä. Individualismi, modernismi ja kulttuurikritiikki tulenkantajien elämässä 1920- ja 1930-luvullafl

Laura Kolbe

Hyvä elämä

Talkoot takaisin! Lisää vapaaehtoistoimintaa! Lakatkaa lyömästä lapsia! julisti ylilääkäri Markku T. Hyyppä pohtiessaan sosiaalisen pääoman vaikutusta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Pieni, elinvoimainen kielivähemmistömme on Hyypän mukaan onnistunut paremmin kuin suomenkielinen väestönosa tuottamaan kiintymyssuhteita, luottamusta ja luomaan me-henkeä.

Laura Kolbe

Sivistys ja häpeä

Perjantai-illan ruuhkassa Ateneumin edustalle liukuu kermanvalkoinen, pitkä, tummennetuilla ikkunoilla varustettu limousine. Vaikka auto on filmimaailmasta tuttu, pysähdyttää näky kotioloissa. Jenkkien menopeli viestii sellaisesta elämäntavasta, jota täällä pohjoisessa ei ole arvostettu. Raha haisee, samoin nousukasmaisuus ja nopea vaurastuminen. Piirteet ovat Amerikasta tuttuja.

Laura Kolbe

Kauneudesta

"Terveys on kauneutta!" jaksoi venäläinen isoäitini Larissa julistaa seuratessaan kasvavien lastenlastensa ulkonäköhuolia. Tätimäiseltä tuntunut huomautus valui saman tien 70-luvun huulipunateinin korvasta ulos. Mumin kauneuskäsitykseen liittyvä viisaus on paljastunut vasta...hm...näin myöhemmällä iällä.

Laura Kolbe

Me and my dog

Lauantaisin mökin saunan ovella käydään kova taistelu: kuka perheenjäsenistä pääsee ensimmäisenä sisälle? Kilpailun voittaa Casse, karkeakarvainen mäyräkoiramme, mökkikylän kovin saunoja. Itse otan lepoasennon lauteilla, puoliso vahtii kiuasta ja koira istuu lattialla. Se huokailee syvään ja keskittyy katsomaan lasisen kiuasluukun takana loimuavaa tulta. Koira marssii perässämme uimaan laiturille, suihkuun ja saunan terassille vilvoittelemaan. Viikonloput huipentuvat siihen, että me kolme istumme sohvalla ja seuraamme hartaana auringonlaskua Päijänteellä.

Laura Kolbe