Oululainen psykiatrian ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko, lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko, kouluttajapsykoterapeutti Maarit Veikkolainen menehtyi lokakuussa Oulussa.

Hän syntyi uudenvuodenaattona vuonna 1956 Simossa ja eli lapsuutensa Tannilan kylässä, Yli-Iissä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1975 Kiimingin lukiosta ja opiskeli lääketiedettä Oulun yliopistossa 1976–83. Erikoistumisopinnot hän suoritti Oulun yliopistollisessa sairaalassa valmistuen psykiatrian erikoislääkäriksi -90 ja lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi -97.

Kliinisen työn lisäksi Maarit syvensi osaamistaan pitkäjänteisesti psykoterapian ja psykoanalyysin alueilla. Hän valmistui erikoistason psykoterapeutiksi 1990 ja ylemmän erikoistason psykoterapeutiksi 2001, minkä jälkeen hän suoritti vielä kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen (IPA) standardien mukaisen psykoanalyytikkokoulutuksen.

Maaritin ammatillisen elämän keskeisin jakso toteutui Psykoterapiasäätiö Monasterissa. Valmistuttuaan psykoanalyytikoksi hän harjoitti psykoanalyytikon ammattiaan sekä toimi Monasterin psykoterapeuttikoulutuksissa opettajana ja työnohjaajana. Vuosien varrella hän toimi myös lukuisissa alan luottamustehtävissä, kehitti osaamistaan osallistumalla koulutuspäiviin ja kansainvälisiin kongresseihin. Hän julkaisi myös tieteellisiä artikkeleita ja oli mukana kirjoittamassa useita alan oppikirjoja.

Maaritia kiinnosti erityisesti varhainen vuorovaikutus ja hän hankki pätevyyden opettaa vauvaobservaatiota lontoolaisen psykoanalyytikon Marianne Parsonsin ohjauksessa.

Vapaa-ajalla rakkaita harrastuksia Maaritille olivat koirat, lukeminen ja neulominen. Maarit nautti matkailusta ja hänen sydäntään lähellä oli etenkin Afrikka. Mänttä-Vilppulassa sijaitsevan sukutalon pihapiirissä järjestettiin Maaritin myötävaikutuksella lukuisia kulttuuritapahtumia – viimeisimpänä elokuussa 2025 järjestetty tenorimusiikkikonsertti, johon Maarit ehti vielä itsekin osallistua.

Perhe oli Maaritin elämän kiintopiste: puoliso Erkki sekä lapset Laura, Anna, Paula ja Juha perheineen jäivät kaipaamaan rakasta äitiä, anoppia ja mummia. Myös läheiset ja ystävät, sekä suuri joukko kotimaisia ja ulkomaisia kollegoita ovat ilmaisseet surunsa hänen poismenostaan.