Tablettisiedätys ohitti pistokset
Ylilääkäri Jura Numminen Taysista näkee, että siedätyshoidon käyttöä tulisi edelleen lisätä.
Uusia siedätyshoitoja aloitettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa enemmän kielenalustableteilla kuin pistoksilla.
Korva-, nenä- ja kurkkutautien ylilääkäri Jura Numminen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta arvioi, että noin 55 prosenttia uusista siedätyshoidoista aloitetaan nyt tabletilla. Numminen kuuluu siedätyshoidon Käypä hoito -työryhmään.
– Tablettisiedätys ottaa vähitellen valtaa pistossiedätykseltä, hän sanoo.
Siedätyshoidon käyttö on ylipäänsäkin lisääntynyt, mutta Nummisen mukaan melko hitaasti. Hän uskoo, että Suomessa on vielä paljon vaikeista allergiaoireista kärsiviä potilaita, joille ei ole tarjottu siedätyshoitoa.
– Hoitoon pääsyssä on valitettavasti myös alueellisia eroja. Kielenalustablettien markkinoille tulon ansiosta erot ovat kuitenkin tasaantumassa, hän kertoo.
Terveyskeskuslääkäri voi aloittaa hoidon
Suomessa on tällä hetkellä tarjolla kolme valmistetta kielenalussiedätyshoitoon: timotei-, pölypunkki- ja koivutabletti.
Niistä uusin tulokas on lehtipuuallergiaan tepsivä koivutabletti, joka on toistaiseksi tarkoitettu vain aikuisille. Nummisen mukaan siitä on saatu lupaavia tuloksia myös yli 12-vuotiailla lapsipotilailla.
Vuonna 2019 julkaistu siedätyshoidon Käypä hoito -suositus otti kantaa hoidon porrastukseen. Siinä, missä pistoshoidon aloitus toteutetaan pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa, tablettisiedätys voidaan aloittaa myös perusterveydenhuollossa.
– Tablettisiedätyksen aloitus ja seuranta ei ole monimutkaista. Kun taudinkuva täyttää kriteerit, työterveyshuollon tai terveyskeskuksen lääkäri voi aivan hyvin aloittaa hoidon, Numminen toteaa.
Siitepölyallergian siedätyshoito tehoaa 80–90 prosentilla potilaista. Teho säilyy usein vuosia hoidon lopettamisen jälkeen. Jos hankalat oireet palaavat, hoito voidaan tarvittaessa uusia.
Potilas maksaa tabletit itse
Kun siedätyshoito on katsottu aiheelliseksi, potilas saa itse valita, haluaako hän pistos- vai tablettisiedätystä.
Tablettisiedätys on tutkimusten mukaan vähintään yhtä tehokasta ja turvallista kuin pistossiedätyskin. Potilaalle se on kuitenkin vaivattomampaa, koska valmisteen voi ottaa omatoimisesti kotona.
– Pistossiedätyksessä potilas joutuu aina tulemaan paikkaan, jossa hoito annetaan. Monien on vaikea irrottautua töistä tai koulusta hoitoon kesken päivän, Numminen kuvailee.
Osa kuitenkin valitsee pistossiedätyksen, koska se tulee potilaalle yleensä halvemmaksi – ainakin, jos hoitomatkoihin kuluvia epäsuoria kustannuksia ei lasketa.
Tablettisiedätyksessä potilas joutuu itse ostamaan siedätyshoitovalmisteen apteekista. Käytännössä hoito maksaa potilaalle Kelan lääkekaton verran vuodessa, vajaat 600 euroa.
Pistossiedätyksessä hoitoa antava yksikkö tarjoaa valmisteen. Numminen myöntää, että tilanne on hieman nurinkurinen.
– Julkisen terveydenhuollon kannalta olisi toki edullisempaa, jos potilas toteuttaisi hoidon kotonaan. Se vapauttaisi resursseja muiden potilaiden hoitoon.
Sekä pistos- että tablettisiedätyksessä hoidon kesto on kolme vuotta. Hoito vaatii siis potilailta ja perheiltä sitoutumista.
Tutkimuksissa on valmisteita, joilla sama siedätysteho pyritään saamaan aikaan nopeammin. Nummisen mukaan sellaista ei ole kuitenkaan tulossa markkinoille vielä lähitulevaisuudessa.
