Kultaa vaiko kunniaa
Ei voi olla ihmettelemättä sitä uskomatonta mediavoimaa ja vaikuttavuutta, mikä televisiokuvalla on ihmisten mieliin ja asenteisiin. Ensimmäiset televisioidut talviolympialaiset pidettiin nekin uudella mantereella, Squaw Valleyssa, v. 1960. Silloin ohjelmatarjonta ja kuvan laatu olivat hyvin vaatimattomia ja useimmiten musta-valkolähetyksissä nähtiin vain valkoista eli lumisadetta. Runsaan 40 vuoden aikana ohjelmatarjonta, esitykset, kuvakulmat, haastattelut ynnä muut on tehty paljon katsojaystävällisemmiksi kuin aikaisemmin. Joskus on jopa saatettu tämän takia jättää asiapitoisuus vähän vähemmällekin kuin kuuluisi. Joka tapauksessa uudet lajit on yritetty tehdä mahdollisimman helposti seurattaviksi ja kuvaukset ja selostukset hoidettu siten, että aiemmin näitä lajeja seuraamaton ummikkokin on päässyt heti syvälle sisälle esim. curlingin tai kumparelaskun salaisuuksiin. Kuvakulmat, visuaalisuus ja televisioinnin tekninen toteutus esim. kumparelaskussa ja erityisesti sen hypyissä tuovat henkeäsalpaavia kokemuksia, varsinkin oman maan edustajien esityksiä seuratessa. Kukapa olisi uskonut, että tavallisesti jääkiekkoa ja murtomaahiihtoa innokkaasti seuraava penkkiurheilija - niin kuin itsekin olen - seuraisi silmät tapillaan curlingin kiemuraisia ratkaisuotteluita tai kumparelaskun hyppyjä.
