Kilpailukyvystä ja sopimusmaailmasta
Kilpailukykysopimus syntyi pitkän väännön ja monenkirjavien vaiheiden jälkeen ja valtakunta pelastui kansantalouden vientialojen saadessa vetoapua koko palkansaajakentältä. Julkisen sektorin työntekijöitä kuritettiin lomarahojen leikkauksella ja meille saatiin lisäadrenaliinia verenkiertoon vaatimalla tehtäväksi 24 talkootyötuntia vuodessa. Tarjolla oli siis katkeraa kalkkia, jota nyt sitten erityisesti perusterveydenhuollon kollegoille tarjoiltiin, kun saivat myös sairaalalääkäreiden osuuden tuosta kalkista. Seuraava kierros onkin sitten perusterveydenhuoltovoittoinen; ei olisi ensimmäinen onnistunut vuoroveto. Lääkäreiden työaikojen pidentämisestä on kokemusta olemassa jo vanhastaan. Sitä saatiin sairaalalääkärien työajan noustua saman verran: 37 tunnista 38 tuntiin ja varttiin. Silloin siitä kuitenkin maksettiin rehti rahakorvaus (tämä tietona historiaa tuntemattomille). Työnantajan tavoitteena oli saada kaikki sairaalan työntekijät samaan työaikaan, siinä onnistuen. Ihan rehellisillä euroilla tämä lisätyöaika siis ostettiin. Sairaaloissa käytettävä hoitajien ja lääkäreiden yhteinen työaikamalli ei kaikilta osin suinkaan ole ollut eduksemme. Nyt syntyneellä sopimuksella lääkäreillä on keskenään yhteinen työaika, joka on eri kuin muilla toimijoilla. Tämä korostaa lääkäreiden sopimusalan itsenäistä painoarvoa.
