Minä, Mannerheim ja maalaisjärki

Olen viettänyt kesää kiinnostavassa herraseurassa, lueskellen leppeinä kesäiltoina Carl Gustav Emil Mannerheimin ja Tapani Kiminkisen teoksia. Äkkiseltään heillä kahdella ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Kuitenkin molemmat liittyvät ajankohtaisiin poliittisiin kansanomaisuutta käsitteleviin yhteyksiin sekä laajempiin kulttuurisiin käsityksiin kansasta ja ajattomaan ongelmaan pääsystä sen sydämeen. Mannerheim kirjoittaa nuoruutensa kokemuksista Japanin sodasta, johon hän osallistui tsaarin upseerina. Nuoren miehen mietteisiin jäi merkillinen kokemus vihollisen sotaväen yhtenäisyydestä, joka teki uudenlaisen ja voitokkaan sodankäynnin mahdolliseksi. Mannerheimin elämänkysymykseksi jäi tuollaisen yhtenäisyyden ymmärtäminen ja tavoittaminen.

Marja-Liisa Honkasalo

Kovaa faktaa

Aina ei ole hauskaa tavata uusia ihmisiä. Parkkiruutunaapurini, jota en ollut koskaan aiemmin tavannut, tuli puhuttelemaan minua parkkipaikalla. Keskustelu ei alkanut tervehdyksellä eikä esittäytymisellä, vaan sillä, että hän syytti minua autonsa takaoven naarmuttamisesta. Hän oli ilmeisesti nähnyt minun laittavan lastamme lastenistuimeemme, joka ajoteknisistä syistä sijaitsee hänen autonsa puolella. Pasifistisena luonteena torjuin syytöksen alistuvalla sovittelulla. Tiesin kuitenkin, että syytös oli kaukaa haettu - olen tarkka autostani ja vaimoni on vielä tarkempi. Jos naarmuttaa toisen auton ovea oman auton ovella, jää omaankin autoon naarmu. Eipä siis ole naarmuteltu meillä.

Antti J. Saari

Tanssiinkutsu

Kanadaa 60-80-luvulla hallinnut pääministeri Pierre Trudeau oli karismaattinen ja räiskyvä visionääri. Hänen tiedettiin kestävän äärimmäisen huonosti ihmisiä, joilta puuttuivat järkisyyt asiansa edistämiseen. Hän myös vastusti muodollisia protokollia, joiden jalkoihin funktionaalinen asioiden hoitaminen jäi. Kuuluisaksi tulleessa tilanteessa Buckinghamin palatsissa Trudeau seurasi kuningatar Elisabethin saattuetta ja protestoi pompöösiä protokollaa tip-tap-tyyliin piruettia tanssien.

Anu Wartiovaara

Kullekin kulttuurinsa mukaan?

Kun väitetään kulttuurien kohtaavan, on kysymys ihmisten kohtaamisista. Sota ja kauppa tihentävät kulttuurista kontaktia, kauppasota ei. Rikolliset ja prostituoidut ovat rajat ylittävän tutustumisen etujoukkoa. Jotkut maat, kuten Suomi, tyrkyttävät kulttuuriaan lähettämällä sen esittämään soidintanssia kansainvälisille näyttämöille. Jotkut maat kiinnostuvat toisesta kulttuurista vain, kun haluavat vallata tai tuhota sen. Globalisaatio tunkee länsimaista kulttuuria maailman joka kolkkaan samalla, kun maailman rikkaiden tavaksi on tullut poimia eri kulttuureista kivoja juttuja mukaviksi sekoituksiksi.

Veronica Pimenoff

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030