Pääsykokeita vai ylioppilaskirjoituksia?
1970-luvun alussa tiedekuntasihteeri Ulla Mansikkamäki pyysi minua, uutta assistenttia, avuksi ajamaansa uudistukseen: humanistiseen tiedekuntaan pitäisi päästä myös pelkällä pääsykokeella. 2/3 paikoista jaettiin ylioppilastodistuksen ja 1/3 ylioppilastodistuksen ja pääsykokeen yhteispistemäärän nojalla. Silloinkin ylioppilastodistus ratkaisi. Jos arvosanat uupuivat, kokeen maksimipisteetkään eivät auttaneet. Mansikkamäen huoli oli, että tiedekunnasta loppuvat pojat. Psykologiaa lukemaan ei yhtenä vuonna päässyt yhtään poikaa, ja seuraavana vain yksi, vaikka hakijoissa heitä riitti. Vastustus oli vankka, sanakäänteet samat kuin nyt. Vastarinta murtui, kun yhä useammasta oppiaineesta katosivat pojat. Ulla muistuu nyt mieleeni; ehkä yhdessä pohtisimme, että kiertävätkö kaikki uudistukset lopulta kehää.
