Antiikin ajan hygieniasta

Antiikin ajan hygieniasta

Lääketieteen puolijumalan Asklepioksen ja Epionen tytär Hygieia on noussut arvoon arvaamattomaan. Tulevaisuutemme ratkaisee se, miten osaamme kunnioittaa antiikista lähtien palvottua puhtauden, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin jumalolentoa. Puhdas ilma ja vesi ovat katoava luonnonvara. Hygienian merkitys on esimerkiksi ebolan seurauksena ja antibioottiaikakauden hiipuessa omaan hybrikseensä kohonnut jälleen sille kuuluvaan arvoon. Hygienia henkilökohtaisen puhtauden ja terveyden, Roomassa valetudo, merkityksessä on siirtymässä sosiaalisen hyvinvoinnin, salus, suuntaan. Toiminnallinen, ennalta ehkäisevä terveydestä huolehtiminen, sanitas, nousee yleiseen tietoisuuteen tärkeänä osana lajimme säilymisstrategiaa. Turun yliopisto on lääketieteellisen tiedekunnan perustamisesta asti pitänyt yllä sosiaalilääketieteen ja hygienian oppituolia. Sote-uudistus edustaa samaa ajattelua.

Antiikin urheilu ja urheilulääketiede

Urheilukisat on ikivanha kreikkalainen perinne. Sellaiset järjestettiin jo Troijan sodassa, Patrokloksen hautajaisissa (Ilias, 23. laulu). Urheilulajien tausta on sotilasurheilussa, ja koska kisoihin osallistuivat Kreikan parhaat sotilaat, kisojen ajaksi määrättiin yleinen ekekheiria, pyhä aselepo, kolmen kuukauden ajaksi. Kolme juoksijaa, spondophoroi, lähetettiin osallistujavaltioihin julistamaan olympiarauha. Sodat keskeytettiin eikä kuolemanrangaistuksia toteutettu.

Koston jumalatar Poine (Poena) ja kipu

Kreikkalaisessa mytologiassa koston jumalatar Poine oli myös kivun valtiatar. Englannin sana "pain" on etymologien mukaan tätä perua. Kipu on elimistön hälytysjärjestelmän ensimmäinen vartija, joka johtaa kipuaistimuksen aiheuttajan eliminoimiseen tai oireen hoitoon. Ulkoisiin vammoihin liittyvä kipu on ollut ammoisista ajoista lähtien helposti tunnistettava hoidon kohde. Ongelmallisempia olivat viskeraaliset tai ilman ulkoista syytä alkaneet kivut.

Silfion ja muut antiikin ehkäisyvälineet

Halu nauttia sukupuolielämästä ilman subakuuttia perheonnen augmentaatiota eli jo antiikin maailmassa. Niinpä keksittiin keinoja välttää hedelmöittyminen tai estää raskaus jälkiehkäisyllä. Nykyisessä lääkärilatinassa ehkäisyväline on contraceptivum, joka paljastuu jo ilmiasultaan uudissanaksi. Antiikin kreikassa lähin vastine lienee ollut atokeion, synnytyksenestäjä. Useissa romaanisissa nykykielissä kondomi tunnetaan nimellä preservativo.

De obesitate

Roomalaisen elämänmuodon eksessit, kuten runsaat pidot, lienevät useimmille lukijoille tuttu asia. Kun pitovieraiden ventriculusten elastinen kapasiteetti alkoi olla käytetty, ei suinkaan ollut kotiinlähdön aika, vaan lisää tilaa saatiin indusoimalla vomitus eli kreikkalaisittain emesis. Toki jotkut yksilöt venyivät roomalaisellakin mittapuulla äärimmäisiin saavutuksiin, ja näitä ylisuorittajia kuvaava sanasto on pohjana myös eräille nykylääketieteen termeille. Vaikka edones ja mandones saattavat äkkiseltään kuulostaa gallialaisilta heimoilta, kyseessä olivat perusroomalaiset henkilöt, jotka olivat ymmärtäneet periaatteen edimus ut vivamus, syömme elääksemme, käänteisellä tavalla, praepostere.

Autothanasiasta suisidiin

Itsemurha on kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa ollut ongelmallinen ilmiö, johon suhtautumisessa jo antiikin aikana oli filosofisten koulukuntien ja yhteiskuntien välisiä eroja. Vaikka melankolia on liittynyt jo hippokraattiseen sairauskäsitykseen ja nykykäsityksen mukaan on oleellinen osa suicidaalista tendenssiä, on kreikkalaisen ja 1700-luvulta peräisin olevan latinan termin välillä aistittavissa selkeä ero. Meillä nykyisin käytetty termi on paljon tuoreempaa perua kuin autothanasia ja luonteeltaan se vastaa roomalaisten ilmaisuja, jotka perustuivat verbiin caedere, tappaa, ja samanlaisten aktiivisen surman verbien ryhmään. Kreikkalaisten suhde oli passiivisempi.

Lääkärille sopivat latinan sanakirjat ja oppaat

Lääkäri tarvitsee latinaa työssään päivittäin. Diagnoosit ja termit tulevat pääosin latinasta. Mukana on paljon kreikkalaisperäisiä sanoja, mutta muodot ja taivutukset ovat latinaa. Käyttökelpoisia latinan sanakirjoja latina-suomi tai suomi-latina-suomi ei ole kovin runsaasti. Tärkeää sanakirjoissa olisi lääkärille ilmoitettuna taivutuskaava ja suku. Tässä katsauksessa lääkärille sopivimmat on merkitty asteriskilla (*).

Latinan pienet deklinaatiot

Latinan substantiivit taipuvat viiden taivutuskaavan mukaan, mutta adjektiivit taipuvat vain ensimmäisen, toisen tai kolmannen taivutuskaavan mukaan. Adjektiivit noudattavat pääsanansa sukua, lukua ja sijamuotoa, mutta taipuvat itsenäisesti oman deklinaationsa mukaan. Ne eivät koskaan taivu neljännen tai viidennen mukaisesti. Neljännessä ja viidennessä deklinaatiossa on niukasti substantiiveja, mutta kuitenkin paljon lääketieteen latinassa tarvittavia sanoja.

De morbis Venereis

Tartuntataudit ovat vaikuttaneet voimakkaasti historian kulkuun vuosituhansien ajan. Tarkkaan ei tiedetä, mitä antiikin ihmisten sairastamat tartuntataudit olivat. Olivatpa nykyiset tartuntatautimme sitten samoja tai eri tauteja, monet niitä koskevat termit ovat joka tapauksessa periytyneet klassisista kielistä. Merkitykset ovat muuttuneet, mutta nykymerkityksen lisäksi voi olla valaisevaa tietää, mitä kukin termi on alun perin tarkoittanut.

Papyrus ja pergamentti

Arkaaisessa Kreikassa tärkeinä pidetyt asiat opeteltiin ulkoa, ja sen vuoksi ne oli tapana laatia runomittaan. Kiveen hakkaaminen tai nahalle kirjoittaminen oli kallista. Mutta noin 2 500 vuotta sitten Egyptistä alettiin tuoda halpaa papyrusta. Yksi syy tieteiden kukoistukseen antiikin Kreikassa olikin varmasti se, että saatavilla oli edullista kirjoitusmateriaalia, jolle saattoi tallentaa suorasanaista puhetta. Halvan papyruksen aika kesti peräti 500 vuotta ja sijoittuu samalle ajanjaksolle 400 eaa.-100 jaa. kuin hippokraattisten tekstien synty.

Vanhin säilynyt lääketieteellinen tieto

Niili loi tuhansia vuosia sitten perustan Egyptin kukoistavalle kulttuurille tähtitieteessä, matematiikassa, rakennustaiteessa ja lääketieteessä. Muinaisen Egyptin kukoistus alkoi syntyä noin 5000 vuotta sitten ja oli parhaimmillaan 2800-300 eaa.. Todennäköisesti vanhin ja varmuudella laajin lääketieteellinen tieto on peräisin muinaisesta Egyptistä. Tieto perustuu säilyneisiin papyrusteksteihin, muumiotutkimuksiin, taideteoksiin ja kreikkalaisen Herodotoksen (noin 484-425 eaa.) kirjoituksiin. Suotuisa lämmin ja kuiva ilmasto sekä hiekka ovat suosineet papyruskääröjen, hautojen ja taideteosten säilymistä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030