Calendarium Romanum

Perimätiedon mukaan Rooman perusti 21. päivä huhtikuuta vuonna 753 eaa. Romulus, jonka kerrotaan myös ottaneen käyttöön Rooman ensimmäisen kalenterin. Kalenterissa kuukausia oli vain kymmenen, ja vuosi alkoi maaliskuusta. Kuukausi (mensis) tarkoitti todellakin kuun kautta uudesta kuusta uuteen kuuhun, sillä kalenteri perustui kuunkiertoon. Tähän myös perustuivat kalenterin ongelmat pysyä vuodenkierron kanssa samassa ajassa, sillä vuodenkierto (noin 365 vrk) ei mene yksiin kuunkierron kanssa.

Humoraalipatologian perusteet

Humoraalipatologia perustuu ajatukselle, että elävän organismin toimintaa säätelevät neljä ruumiinnestettä, jotka ovat (keltainen) sappi, veri, lima ja musta sappi. Sairaudet johtuvat siitä, että nuo neljä ruumiinnestettä eivät ole tasapainossa. Ruumiinnesteoppi oli länsimaisessa lääketieteessä hyvin suosittu Hippokrateen ajoista (400-370 eaa.) 1800-luvulle saakka. Opin avulla oli helppo selittää sairaudet aikana, jolloin lääkärillä ei ollut käytettävissä juuri muita apuvälineitä kuin aistit, muisti ja järki. Aikoinaan oppi perustui vankalle tieteelliselle pohjalle. Humoraalipatologia käyköön opetuksena siitä, miten tieteellisessä teorianmuodostuksessakin voidaan joskus mennä pahasti metsään, vaikka teoria olisi kuinka elegantti ja uskottava.

Plinius Secundus - toisinajattelija Roomassa

Pompeijissa vuonna 79 menehtynyttä Plinius vanhempaa pidetään luonnontieteen isänä. Unohdamme helposti, että lääketiede on luonnontiedettä ja Roomassa luonnontiede oli myös lääketiedettä. Omintakeinen ajattelija löi leimansa aikansa lääketieteeseen, josta FM Suvi Tuovinen esitelmöi tutkielmansa pohjalta Turun yliopiston klassisen filologian laitoksen kevätseminaarissa. Seuraavassa Suvi Tuovinen valottaa Pliniuksen kärjekkäitä, yhä ajankohtaisia ajatuksia.

Orthopaedia

Kreikasta periytynyt termi orthos (oikea, oikaisu) ja paedos -> paidos (lapsi), siis alkuaan synnynnäisten epämuodostumien ja muskuloskeletaaristen anomalioiden korjailu, on nykyajan keskeistä lääkintää. Korjaamme esi-isiemme virhekäyttäytymisen seurauksia eli kahdelle jalalle nousun nelijalkaiseksi tarkoitetulle apparaatille aiheuttamia ongelmia. Osa työstä johtuu myös kahdella jalalla kävelyn aiheuttamista tasapainon säilyttämisen ongelmista: kaatumisista, törmäilyistä ja luiskahteluista.

Pathologia - fundamentum therapiae

Aulus Cornelius Celsus otti 8-osaisen lääketieteen käsikirjansa toisen osan aiheeksi patologian heti lääketieteen historian jatkoksi eikä syyttä. Patologiasta (pathos, kärsimys, tuska, sairaus ja logos, sana, puhe, oppi, tieto) on jo ammoin todettu, että se on hoidon peruskallio, eikä totuus ole vuosituhansien saatossa muuttunut. Patologia eli tautioppi sen sijaan on mullistunut. Se selittää todellisuutta kulloisenkin todellisuuskäsityksen mukaan. Potilas potee suomeksi, mutta useimmissa eurooppalaisissa kielissä kärsii ja on kärsivällinen (patiens) kuin julkisen puolen vastaanotolle jonottava.

Celsus - lääketieteen Cicero

Roomassa C (100) oli valttia: Cato, Caesar, Cicero ja Celsus, joka jäi oman aikansa jälkeen unohduksiin, mutta löydettiin uudelleen keskiajalla ja ansaitsee paikkansa lääketieteen historiassa. Aulus Cornelius Celsus eli ajanlaskumme vaihteessa 25 eaa. - ca. 50 aaj. Kirjailija/filosofi Celsus on tärkeä lenkki nykymedisiinalle, vaikkei hänellä todennäköisesti ollutkaan omaa praktiikkaa. Hän oli aikansa Aristoteles ja toimitti keräämänsä laajan aineiston perusteella laajan encyclopedian nimeltään Artes. Se käsittelee taitoja maanviljelyksestä, sotatieteistä, filosofiasta, retoriikasta ja laeista aina lääketieteeseen. Ainoa säilynyt on lääketiedettä 8 kirjan verran käsittelevä De Medicina: Lääketieteen historia, Yleinen patologia, Erityiset sairaudet, Ruumiinosat, Farmakologia (osat 5 ja 6), Kirurgia ja Ortopedia. Moderni jaottelu, mutta tärkeintä on, että kirjat ovat säilyttäneet meille tietoa antiikin ajalta.

Aristoteles
Tieteiden isä, osa III

Aristoteles oli intohimoisen tiedonhaluinen. Teoksessaan Eläinten osista hän sanoo, ettei halua jättää tutkimatta yhtäkään eläintä, oli se kuinka mitätön tahansa. Biologia olikin tiedemiehenä hänen pääalansa. Meribiologiasta hän teki täsmällisiä ja tarkkoja tutkimuksia. Charles Darwin totesi kahden jumalansa, Linnén and Cuvier´n olevan Aristoteleen rinnalla pelkkiä koulupoikia. Aristotelesta pidetään ensimmäisenä länsimaisena biologina, kasvi- ja eläintieteen perustajana. Hän ei ollut lääkäri, mutta otti kantaa ihmiseen biologisena ja psyykkisenä olentona.

Tieteiden isä Aristoteles, Antiikin moniosaaja, osa II

Aristoteles asui Assoksessa kuningas Hermiaan vävypoikana kolme vuotta ja muutti sitten 40-vuotiaana läheiselle Lesboksen saarelle. Siellä Aristoteles teki paljon luonnontieteellistä havainnointia ja tutkimusta. Kolmasosa hänen säilyneestä tuotannostaan on näihin tutkimuksiin perustuvia biologian alan teoksia. Niissä Aristoteles pyrkii laajan aineiston pohjalta kokoamaan eläinlajeja koskevan systemaattisen luokittelujärjestelmän. Hänen tavoitteensa oli selvittää periaatteet, joilla elävät olennot jakautuvat lajeihin. Aristotelesta kutsutaan tieteiden isäksi sen vuoksi, että hän alkoi tutkia ja järjestellä tietoa tieteellisen systemaattisesti.

Tieteiden isä Aristoteles
Antiikin moniosaaja, osa I

Aristoteles syntyi vuonna 384 eaa. Pohjois-Kreikassa Stageiran kaupungissa, joka tuolloin oli syrjäinen siirtokunta. Aristoteleen vanhemmat olivat arvostettua lääkärisukua. Isä Nikomakhos oli Makedonian kuninkaan henkilääkäri, joka kuului maineikkaaseen parantajajumala Asklepioksen lääkärikiltaan. Tässä koulukunnassa taidot oli tapana siirtää isältä pojalle. Aristoteleen luonnontieteellinen katsomuskanta ja kiinnostus biologiaan ovat tätä perua, vaikka hänen vanhempansa kuolivatkin varhain. Hän oli varsin hyvin perehtynyt lääketieteeseen, mutta lääkäriä hänestä ei kuitenkaan tullut.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030